Kastraatio

Eilen oli Dänillä suuri päivä.

Päivä alkoi aamusta kuten mikä tahansa muukin päivä. Herättiin, käytiin aamukäppäilyllä, tehtiin jumpat (joo, polven kuntouttavat tehdään toki yhdessä, koirat toimii PT:nä), valmistettiin aamupalaa, paitsi että aamupalaa söin vain minä, Dänin piti paastota.

Dänin onnellisen tietämättä tulevasta matkustimme bussilla kohti Jyväskylää. Riemun määrä oli perinteisesti valtava kun Jyväskylän matkakeskuksella meitä oli vastassa Ansku!

Matkakeskukselta suuntasimme suoraan Tassuvaaran eläinklinikalle, koska bussi oli 12:45 Jyväskylässä ja Dänin operaatioiaika 13:00.

Däni oli reippaana, edelleenkään ei aavistanut mitä tuleman pitää. Kiva hoitajatäti näpytti tiedot äijästä koneelle ja päästiin lääkärin mukaan hoitohuoneeseen, jossa Dänin piti nousta hoitopöydälle tutkittavaksi, se selvästi jännitti. Kun Däni oli todettu terveeksi oli nukutuspiikin aika. Voi, se ei tuntunut kivalta, ei Dänistä, eikä musta.

Piikin jälkeen asetuimme tuolille istumaan ja hetken tepastelun jälkeen Dänikin tuli syliin ja nukahti. Voi pientä. Dänin torkkuessa lääkäri tuli nostamaan sen hoitopöydälle ja mein oli aika lähteä ulos, jotta toimenpide voisi alkaa. Meidän lähtiessä Däni vielä nosti päätään ja loi meihin silmäyksen unisilla silmillään.

Voi miten kamalaa oli jättää se ressu sinne! Vaikka tiesinkin sen olevan hyvissä käsissä, Dharma leikattiin myös tassuvaarassa reilu puoli vuotta sitten ja leikkaus sekä toipuminen meni älyttömän hyvin kumpikin!

Puol kolmelta päästiin hakemaan Däni kotiin!

Ennen leikkausta oli puhetta lääkärin kanssa että laitetaan 1-vuotis rokotus samalla reissulla, jos Däni on heräillyt siihen mennessä tarpeeksi kun lähtee. Samoin hoitajan kanssa sovittiin kynsien leikkauksesta operaation yhteydessä, koska Däniltä on hankalaa leikata niitä mustien kynsien vuoksi. Kynnet oli leikattu super lyhyiksi nukutuksen aikana polttamalla päät, ettei tule verenvuotoa, mutta rokotusen antaminen jäi nyt seuraavaan kertaan äjijän vetäessä edelleen sikeitä eläinlääkäristä lähtiessä. Däni lähti kotiin peittoon käärittynä, kieli suusta pihalle roikkuen.

Puol seiskan aikaan illalla Däni oli vasta kunnolla hereillä, siihen asti se vaan nukkui täysin

tietämättömänä muusta maailmasta lattialla peittojen keskellä kieli pihalla.

Däni oli aika tokkurainen ja "pihalla" koko illan heräämisen jälkeenkin. Piippaili, oli levoton ja paikallaan ollessaan huojui. Tosta uikutuksesta eläinlääkärissä taas muistuteltiin että se johtuu vahvasta kipulääkkestä mitä Däni leikkauksen jälkeen sai, sama homma oli Dharmalla.

Ruoka ja vesi alkoi onneksi heti herättyä maistumaan ja illalla jo pisut ja kakat tuli normaalisti. Myöskin sohvalle piti lähes heti hypätä vartioimaan.

Just herännyt toipilas

Heti päivystyspuuhiin

Yö on ihan oma lukunsa, ennen aamu kuutta ei tainnut kumpikaan, en minä eikä Däni nukkua juuri yhtään. Däni sai illan hengailla ilman kauluria kun tarkkailtiin ettei se ala lipomaan haavaa, mutta yöksi se oli pakko laittaa, kun ei nukkuessa voi vahtia.

Noh, Däni pelkää sitä kauluria! En tiedä heijastuuko siitä valot, vai onko se muuten vaan niin pelottava. Kun Dänille laittaa kaulurin kaulaan se ei uskalla juurikaan liikkua sen kanssa.

Nukuin lattialla Dänin seurana, tai no valvoin lattialla Dänin seurana. Nukkumisesta ei tullut mitään kun äijä vaan piipitti ja oli aivan levoton. En oo varma johtuiko toi pelkästään kaulurista vai myös vahvoista kipulääkkeistä. Jokatapauksessa levottomasti meni eka yö.

Nukkumisen jälkeen Däni on ollut jo aivan niinkuin ennenkin leikkausta. Reipas pikku pöhköttäjä! Virtaa riittää niin että on saanut ihan rauhoitella ettei nyt kokoaajn riehu.

Kävin myös tokmannilta ostamassa lasten tarjouspöksyt ja virittelin niistä Dänille suojahousut, jottei tarvitsisi kauluria pitää kuin vain ihan välttämättömissä tilanteissa.

Nyt uskaltanee jo sanoa että leikkaus on sujunut hienosti ja toipuminen on lähtenyt hyvää vauhtia käyntiin! Kipulääkitys on päällä 5-7päivää ja kauluria olisi pidettävä se 10päivää.

Pieni nahkapussi vaan jäi jäljelle

Vaaleanpunaiset pöksyt ei oo mikään henkilökohtainen kuittaus Dänin egolle, vaan ne oli ainoa tarjouksessa oleva väri :D

Katsotaan kuinka ne nyt hoitaa asiaansa, kerran ainain Däni jo sai ne pujoteltua pois jalasta, mut josko mä vielä onnistuisin sitomaan ne niin että pysyvät, niin vältytään kaulurilta.