Eka fyssari

"Päivä 9" leikkauksesta ja vuorossa oli ensimmäinen tunnin mittainen fysioterapiakäynti Arilla koskiklinikan fysioterapeutilla. Ensimmäinen bussimatka leikkauksen jälkeen sujui hyvin, ei ollut mitään ongelmia, vaikka keppien kanssa köpöttelinkin. Menomatkalla bussissa oli myös toinen tyttö keppien kanssa ja siinä tuli hyvin myötätuntoiset katseet vaihdettua keskenään. Parilla minuutilla myöhästyin tapaamisesta fyssarin kanssa, koska lähdin liikenteeseen bussilla jolla juuri ja juuri ennättäisin paikalle ja olisin ollutkin juuri ajallaan, ellen olisi ensin klenkannut väärään paikkaan, mutta onneksi en sen enempää myöhästynyt kuitenkaan.

Fyssari jutteli ja kyseli polveen liittyviä juttuja, kertoi miten lihakset yms menee polven seudulla ja mitä pitää treenata ja vahvistaa nyt erityisti acl-korjauksen jälkeen. Katsottiin polven kulmat; polvi suoristuu täysin 0-kulmaan ja koukistuu 105-110 astetta. Tavoite olis tässä vaiheessa saada se 90 astetta pikkuhiljaa, joten tilanne on sen puolesta tosi hyvä. Kävely kuulemma sujuu niinkuin pitääkin ja polvi on luotettava, myös rappuja mennessä. Kaikkea "normaalia" saa jalan kanssa jo tehdä kivun sallimissa rajoissa, kävelyä sen verran mikä itsestä tuntuu hyvältä. Liukastelu ja kompastelu on erityisessä pannassa, eli sen takia keppejä pitää käyttää vielä 1-2 viikkoa, sisätiloissa saan kuitenkin jo kulkea ilman keppejä.Salitreeniä ja kuntopyöräilyä katsellaan seuraavalla tapaamisella. Vesijuoksuun pääsyä pitää odotella niin kauan että haavat on kunnola umpeutunut.

Jumpattiin jalkaa ja käytiin perusteellisesti läpi uudet jumppaliikkeet. Lisänä alun liikkeisiin tuli samoista liikkeistä vähän haastavampia versioita sekä venytykset. Pientä hankaluutta oli saada etureisi kunnolla työskentelemään, joka fyssarin mukaan johtui voimakkaasta turvotuksesta (ehdin jo ääneen surkutella jalkojeni surkeaa lihaskuntoa). Seuraavat pari viikkoa pitää keskittyä äärettömän huolellisiin ja "puhtaisiin" suorituksiin jumpatessa. Liikkeet vaikuttaa helpoilta, mutta niihin joutuu kyllä laittamaan ihan kaiken keskittymisen peliin että saa esim jalan nostot tehtyä oikein ilman jalan notkahdusta.

Kuntouttavaa jumppaa tehdään edelleen se 3-5 kertaa päivässä. Suuntaa antavana ohjeena on että 5-10 toistoa per kerta, mutta tavoite olisi saada lihan väsymään, joten toistomääriä voi itse omien tuntemuksien mukaan lisäillä.

Ohjeistuksena tuli vielä että varsinkin iltaisin kannattaa jalkaa pitää koholla ja kylmähoitoa edelleen turvotuksen laskemiseksi ja ehkäisemiseksi.

Fyssarikäynnillä myös tapahtui jotain mitä en olisi arvannut tapahtuvan ja mistä oon onnellinen että se tapahtui siellä eikä kotona, koska todennäköisesti olisin ollut aivan paniikissa tästä surkuhupaisasta tilanteesta! Siinä kun hampaat irvessä jännittelin etureittä, niin yksi tähystysreikä avautui niin että sieltä suihkusi verta! Kyllä, suihkusi pitkin "hoitopöytää", mun jalkoja ja KYLLÄ, myös fyssarin päälle verta! Tunsin oikeassa jalassani jotain märkää ja havahduin fyssarin sanoihin "Nyt ei kannata pelästyä, mutta tuolta polvesta tuli vähän verta..". Nostin pääni ja mietin mielessäni että mitenniin VÄHÄN verta! Mutta jätin kommentoimatta. Fyssari oli niin rauhallisena että sai munkin olon pysymään ihan rauhallisena, vaikka en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, päädyin nauramaan.

Näin jälkikäteen alkoi naurattamaan se kun fyssari sanoi rauhoitellakseen että noita juttuja tapahtuu aina sillointällöin ja kun kysyin myöhemmin häneltä et onko hänen aikanaan tapahtunut paljon, niin oli kuulemma eka kerta :D haha, no mutta hyvin pysyi fyssarin pokka eniveis, vaikka tulikin yllättävä tilanne! 

No, onneksi tää tapahtui vasta tunnin loppuolella kun oltiin jo kaikki liikkeet käyty läpi. Tehtiin sitten vähän iisimmin se loppuaika.

Fyssari ohjasi mut siitä suoraan koskiklinikalle vielä sairaanhoitajalle näyttämään polvea varmuudeksi.

 

Koskiklinikalla pääsinkin heti sairaanhoitajan vastaanotolle ja hän tutkaili polvea, puristeli sieltä vielä nestettä ulos, poisti tikit, pyysi kollegalta mielipidettä pitäisikö polvea vielä näyttää ortopedille ja he yhteistuumin päättivät vielä antaa päivystävän ortopedin tulla kurkkaamaan polvea, kun se sillätavalla oli porskahtanut auki.

Ortopedi ei vaikuttanut huolestuneelta polvesta, eikä epäillyt tulehdusta tms olevan. Veri-kudosneste sekoitusta tosiaan oli polvessa niin paljon että hän päätyi sen vielä tyhjentämään neulalla (hyyyyyyyyyyyyyyyi, ilman puudutusta, inhottava tunne, ei varsinaisesti sattunut, tuntui vaan ällöttävältä).

Eli nyt polvi on tyhjennetty ja tikit poistettu. Haavat pidetään suojattuna huomiseen asti ja siitä eteenpäin taas normaalia suihkuttelua päivittäin. Jos alkuviikosta vielä tihkuttelee verta, niin sit pitää mennä uudelleen näyttämään sairaanhoitajalle. Muussa tapauksessa vasta leikkauksen kontrolliin normaalisti 15.5 ortopedille ja 16.5 fysioterapeutille.

Että sellainen päivä tänään, tämä päivä pitää ottaa iisisti ja huomenna saan alkaa treenaamaan fyssarin ohjeiden mukaisesti.

Polvi nyt. Alemman laastarin kohdalta pursus veri ja ylemmästä se tyhjennettiin.