Ottaa aivoon!

Neiti päivänsäde täällä hei! Argh! Kaikki ottaa aivoon, makaaminen ottaa aivoon, istuminen ottaa aivoon, jumppaaminen ottaa aivoon, kävely ottaa aivoon, kepit ottaa aivoon, kotona törröttäminen ottaa aivoon, nukkuminen ottaa aivoon, hereillä olo ottaa aivoon.. Lista on loputon. Kaikki ottaa aivoon, seinät kaatuu päälle! Miksi? No siksi että on ihan sama mitä teen tai oon tekemättä niin polvi turpoaa rantapalloksi! No joo, okei, tavallaan vois sanoo et siinäs turpoaa, ihan sama, mutta kun se turpoaminen hidastaa edistymistä, se pieni edistyminen mikä siinä jo tapahtui jäi taas sen turvotuksen alle! 

 Fyssarikäynnin ja tohtorilla tyhjennyksen jälkeen polvi oli hetken ookoo. Perjantaina loppupäivän olin kokonaan rasittamatta koipea, makasin vaan jalat pystyssä nenä kii tietokoneella (tietokonekki ottaa aivoon!), niinkuin oli kehoitettu.

Lauantaina lähdin varovaisesti tekemään jumppaliikkeitä pelko perseessä että se polvi ottaa taas ja poksahtaa, no ei poksahtanut ja liikkeetkin sujui ihan todella hyvin nesteettömällä polvella, uskalsin jopa käydä morjestamassa joukkuekavereita yhteisessä illanvietossa. No olin siellä jopa abaut 2 tuntia istumassa sohvalla, jalka rahilla ja polvi turpos taas. Sain turvotusta vähän laskemaan ja jatkoin sunnuntaina varovaista jumppailua ja siltikin polvi pikkuhiljaa turposi taas, maanantaina samoiten, jolloin jätin koulupäivän välistä (mikä sekin ottaa aivoon) kun ajattelin että annan koiven nyt vielä varmuudeksi levätä (koulussa siis on nyt jakso jossa tehdään erilaisia kokeita ja tehtäviä pitkin rakennusta, niinpä paikallaan istumista ei ole paljonkaan) ja polvi turpos lisää silti vaikka lökösin kotona jalka koholla ja jäissä.

Eilinen oli totaali maailmanloppu! Pillitin kuin pieni lapsi koko päivän kun ottaa aivoon! Jumppaliikkeitä tehdessä vain itkin, en suinkaan kipua vaan sitä turhautumista kun olisi halua ja tahtoa kuntouttaa ja jumpata, mutta tietyt liikkeet ei yksinkertaisesti vaan onnistunu niinkuin pitäisi tuon turvotuksen takia. Fyssari sitä selitti että jo 20-30ml nestemäärä polvessa alkaa lamaannuttaa etureiden toimintaa niin että sitä on mahdotonta käyttää, joten ei ihme kun ei toimi. Ekalla kerralla mun polvesta poistettiin 70ml nestettä ja viimekerrasta en tiedä, mut vähintään saman verran ja jalka on taas saman kokoinen joten.. Turhauttavaa. Se kun lepuuttaa ei oo hyvä, se kun tekee, vaikka tekis vaan vähän niin ei oo hyvä! Mikään ei tunnu tällähetkellä olevan hyvä tolle polvelle. Pahinta tässä on se että päässä kolkuttaa tieto siitä että ensimmäiset kolme kuukautta eturistisiteen korjausleikkauksen jälkeen on ne tärkeimmät kuntoutuksessa.

Ohjeenahan on se että liikkumista pitää vähentää jos tulee voimakasta turvotusta tai kipua. No kipua ei edelleenkään ole, on vain ns. "puutumisen" tunne polvessa kun se on niin pinkeenä pallona. Ja jos liikuntaa vähennän tästä vielä, niin oon vuodepotilas, enkä voi edes poistua sängystä vessaan joten.. Ja toisaalta myös lääkäri sekä fyssari kertoivat että en tuota jalkaa saa normaalilla toiminnalla rikki, joten..

Tavallaan vaikka en ajatellut tän leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen olevankaan mitenkään ruusuilla tanssimista, niin silti salaa toivoin sen tapahtuvan sujuvasti edistyen, nimenomaan edistyen, siitä jo ennen leikkausta postauksessa mainitsinkin.. Tosin edelleenkin muistutan itseäni siitä että varmasti tähän herkästi ärsyytyntyvään oloon vaikuttaa vielä se että vuosi sitten oli edellinen pitkä kontaktikielto/kuntoutusjakso päällä eikä sen ajan oikkuja ja veemäisyyksiä ole aika vielä ehtinyt kultaamaan.

Vaikka nyt tosiaan ottaa aivoon ihan tosissaan, niin pääsen tästä yli. Tänään en aio pillittää jumppaliikkeitä tehdessä, enkä muutenkaan. Teen sen mitä pystyn ja luotan siihen että se kaikki mitä teen (vaikken kykenekkään saamaan toivottua määrää liikkeistä irti) hyödyttää jalan kuntoutumista ja suunta on eteenpäin.

Yks suurimmista töistä taitaa nyt kuitenkin olla pään pitäminen kasassa, malttamaton ja itsekriittinen luonne ei nyt varsinaisesti helpota tilannetta kun kaikki pitäisi saada hetinyt täydellisesti sujumaan. Toisaalta, sain psyyken pysymään kasassa ja tsemppasin vuosi sittenkin, miksen muka kykenis siihen tälläkin kertaa?!