Tänään on tasan kolme viikkoo leikkauksesta, toisaalta tuntuu et leikkauksesta olis jo paljon enemmän aikaa, mut sit taas toisaalta tuntuu et se operaatiopäivä oli ihan just äsken.
Tää "kolmas" viikko on kulunut huomattavasti paremmin, kuin edellinen! Polven turvotus laski tulehduskipulääkekuurin myötä, mikä on mahdollistanut polven käytön niin normaalisti kuin se tässä nyt on mahdollista. Toki polvi on edelleen turvonneempi, kuin leikkaamaton polvi, mutta tämänhetkinen turvotus ei vaikeuta elämää.
Jumpat on sujunut, Oon tehnyt päivästä riippuen kolmesta viiteen kertaa jumpat, jokaista liikettä tuntuman mukaan, useita. Kävely sujuu ihan kivasti, oon tähän päivään asti pitänyt yhtä keppiä "turvana" kotoo lähdettäessä vaikka en oo sille juurikaan kokenut tarvetta, tänään keppi jäi narikkaan.
Saunassakin tuli jo käytyä viikonloppuna. Fiilis on noin tsiljoona kertaa parempi, kuin viikko sitten. Elämä hymyilee kun polvi edistyy :)
Vielä en oo varsinaisia "lenkkejä" tehnyt, mut kävelyä on tullut ideaparkkireissun, kauppareissujen, kaupungilla käynnin ja koulupäivien lomassa eniveis.
 |
| Toki polvi on turvonnut edelleen, mutta huomattavasti vähemmän. |
Varsiniasta kipua tai särkyä ei oo edelleenkään. Pieniä "tuntemuksia" on ilmaantunut kuitenkin välillä pinenenä pistona/vihlaisuna polvessa. Ja tosiaan se pohje on edelleen jumissa.
Haavat paranee hyvää vauhtia, eilen tosin huomasin että yks tikkilanka paljastui ruven alta (googlettamalla ja Emmin konsultaatioo apuna käyttäen selvis mikä se on siis), huomenna kun on ortopedin kortrollikäynti niin näytän sitä samalla tohtorisedälle. Muuten ruvet alkaa suurimmaksi osaksi häipyä, pieniä "pisteitä" jäljellä enää. Haaveena olis saada uimahallilupa, vaikkei se uiminen niihin omiin suosikkeihin kuulukkaan, mut olis kiva kun pääsis tekemään edes jotain oikeesti liikunnallista!
 |
| Haavasta törröttävä lanka. |
Lähipiirin merkitys ja tärkeys on korostunut entisestään tän kolmen viikon aikana. Mulla on paras tukiverkko!
Emmi on kuluttanut jo tän kolmen viikon aikana oman takapuolen jäljen mun sohvaan, on jaksanut toimia sairaanhoitajana jos minkäkinlaisissa kysymyksissä ja ennenkaikkea ollut korvaamaton apu ja seura päivittäisissä askareissa, eikä oo antanut Dhraman potee hetkeekään pissahätää, eikä oo myöskään antanut mökkihöperyyden liiakseen iskee muhun.
Perhe kyselee kuulumisia ja huolehtii, samoin joukkuekaverit, Dharma on saanyt lenkkiseuraa Eijasta ja Allusta.
Plus ne kaikki muut kuulumisien kyselyt ja moikkailut :)
En ees pysty kylliksi ilmaisemaan sitä miten kiitollinen oon kaikesta tuesta, sen ansiosta mun pää on kestänyt näinkin hyvin tätä paikallaan oloo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti