Neljä viikkoo leikkauksesta, paria päivää vajaa kuukausi, jos mennään päivien mukaan. Jalan vointi menee aalloissa edelleen. Joinain päivä/hetkinä fiilis on mitä parhain kun koipi toimii suht hyvin ja taas toisina hetkinä tekis mieli lyödä päätä betoniseinään niin kauan kunnes taju lähtee kun polvi huutelee hävyttömyyksiä ja haastaa riitaa turpoilemalla ja jäykistelemällä.
Uudet jumpat on lähtenyt rullaamaan ihan kivasti. On mahtavaa päästä kuntopyöräilemään, mahtavaa siksi että on ihanaa tehdä jotakin missä tulee hiki. Pelkästään portaiden nousu neljänteen kerrokseen ekaan kertaan kuukauteen (noh, rehellisesti sanottuna vähän pidemäänkin aikaan) nosti sykkeitä ihan kiitettävästi.
Päivittäin tulee porrasjumpat tehtyä siinä sivussa kun ulkoiluttaa koiraa. Tässä vois sanoa että on kyllä hyötyä kun asuu neljännessä kerroksessa. Kuntopyöräilyaikaa oon saanut lisäiltyä niin et tänään suhasin jo huomaamattani 25minsaa putkeen, no samalla näpräten puhelinta, eihän sitä tylsää heilumista muuten jaksa.
Jumppiin on joutunut käymään muutamaan kertaan pientä taistoa, kun motivaatio meinaa karata aina sen mukana kun jalka oikuttelee, mut kaikki suunnitellut on silti tullut tehtyä.
Kävely sujuu ihan kivasti, varsinaisia lenkkejä ei oo tullu tehtyä, mut "hyörtyliikunnan" muodossa on tullut käppäiltyä suht paljon. Jalan "tunnen" kokoajan, mutta edelleenkään varsinaista särkyä ei ole. Pientä kipuilua ja pistoa on liikunnan myötä tullut, mut sitähän se ortopedi epäilikin polveen tulevan.
Yhden jutun oon tässä "neljännellä" viikolla oppinut: Älä kuntopyöräillessä pidä alaosana pelkkiä alushousuja näin helteellä. Nimimerkillä hiertymä pakarassa.
Linkkaan tohon vielä kuvat heiaheiasta kun on niin kiva, kun sinnekkin on saanut pitkästä aikaa merkata jotain edes vähän urheilullisempaa pitkästä aikaa. Kuntopyöräily ja ne kuntouttavat jumpat nyt tosiaan on ne pääjutut. Viime perjantain fyssarikäynnin jälkeen oon tehnyt pari "kunnon" kuntopiiriä muuna liikuntana.
Noi kuntopiirit on tietynlainen erävoitto. Olishan tässä koko kuukauden ajan voinut treenata vaikka ja miten paljon yläkroppaa esim, ja niin etukäteissuunnitelmassa kuvittelinkin tekeväni, mutta jotenkin ne suunnitelmat menee vaan toisin kun tulee haasteita ja loppukin treenimotivaatio hiipuu siihen et saa itsensä tsempattua tekemään edes polven kuntouttavat, kun nekin ajoittain on tuntunut hyödyttömiltä (mitä ne ei missään nimessä oo ollut!). Mutta se kuukausi on nyt takanapäin ja uusi entistä treenillisempi kuukausi edessä!
Se et merkkaa omat liikkumiset ylös on tsemppaavaa viimeistään niinä hetkinä kun masentaa ja kuvittelee ettei mitään tulosta oo saanut aikaiseksi ja voikin katsoa edistystä reenipäiväkirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti