Noniin, nyt on kepitkin odottelemassa jo ensi viikon keskiviikkoa! Vielä kun muistaisi ottaa ne mukaan sairaalaan. Kolme kuukautta kestää laina-aika, toivottavasti pääsen palauttamaan ne jo paljon ennen sitä!
Siinä ne nyt odottelevat. Vähän oon pettynyt etten päässyt valitsemaan itse keppien väriä, mut onneks musta on aina tyylikästä ;)
Ja siitä sitten pääsee oikein ohjeiden mukaan treenaamaan jo vaikka etukäteen köpöttelyä.
Hei oikeesti, tasan viikko leikkaukseen! On tää aika sittenkin mennyt suht nopeasti! On riittänyt hyvin puuhaa kokoajan. Oon järjestellyt kaikkee tosiaan valmiiksi leikkausta ja sen jälkeen oloa ajatellen. Lisäksi ensi maanantaina on meidän joukkueen järjestämä 7's Rugby turnaus Tampereella ja oon vastuussa kahvion pyörittämisestä tapahtumassa, joten sen parissa on riittänyt puuhaa. Ja vielä mulla on kunnia olla kaksissa häissä ensi kesänä kaasona, joten aika ei tule varmastikaan leikkauksen jälkeenkään käymään pitkäksi kun saa näitä järjestellä.
Oon onnekas kun ystäväni Emmi (joka myöskin on sairaanhoitaja) asuu kanssani samassa talossa ja on lupautunut hakemaan mut leikkauksesta ja myöskin olemaan avuksi sen jälkeen. :) Lisäksi myös joukkuekaverit ovat vitsailleet "hoitovuorojen" järjestämisestä ja tyttöystävä tietysti on hoitamassa vapaapäivät, joten yksinäistä tuskin tulee leikkauksen jälkeen olemaan. :)
Stressaavinta oli ilmoittaa tulevalle työpaikalle etten pääsekkään aloittamaan siellä hommia heti kesäkuun alussa, vaan vasta sitten kun kuntoudun niin että tohtori antaa luvan.
Keho ilmaisi eilen mielipiteensä tästä "elämänmuutoksesta" aiheutuneesta pähkäilystä puhkaisemalla migreenikohtauksen päälle, joka pakotti koko illaksi vällyjen väliin sohvalle. Mut tänään mennään taas ja vähän rennommin mielin!
Jalasta sen verran että se toimii kokoajan paremmin ja paremmin, vasta nyt alkaa tulla ajoittain pientä jatkuvampaa särkyä, mutta niin pientä että sen voisi melkein jättää mainitsemattakin. Tänään aamulla tosin astuin Dänin lelun päälle vahingossa niin että jalka nytkähti vähän ulospäin ja sen jälkeen on kävelykin aristanut hitusen, mutta onneksi vain hitusen. Yllättän pienikipuinen jalka on edelleen. Pyöräilyssä jalka tuntuu aivan samalta kuin tervekkin jalka, samoin kuin soutulaitteella soutaessa, kyykkyjäkin uskaltauduin pienellä painolla tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti