Huomenna se suuri päivä on. Itse leikkaus! Fiilikset on vähän sekavat. Välillä on vähän päässyt jännitys valtaamaan mieltä mikä aiheuttaa sen että alahuuli alkaa väpättää vähän turhankin herkästi, mutta pääasiassa oon pystynyt keksimään niin paljon kaikkee hommaa tässä että ei oo tavallaan kunnolla edes ehtinyt jännittämään. Ainut mikä nyt oikeastaan itse leikkaukseen liittyen jännittää on se että kuinkahan paha olo mulle tulee niistä kaikista lääkkeistä. Pitää muistaa mainita vielä hoitajille että panacodi on aiemmin ainakin aiheuttanut voimakasta pahoinvointia.
Leikkauksesta toipuminen ja kuntoutuminen sensijaan jännittää KYLLÄ! Mutta sitä nyt ei ehkä kannattaisi vielä jännitellä, päivä kerrallaan.
Tää päivä on mennyt siivoilun, kauppareissun, kahvittelun ja reenien merkeissä. Todella nopeasti siis. Tuntui hassulta fiilikseltä mennä vielä viimeisiin reeneihin ennen leikkausta, kun tiedostaa sen että tämän jälkeen pitkään aikaan en pääse itse sinne mukaan kirmaamaan. Tänään sentään vielä pystyin osallistumaan syöttelyihin ja potkuihin. Kentän laidalla seurailin kun tytöt hassutteli norsupalloa pelaamalla. Eilen oli Tampereen 7's rugby turnaus pyynikillä, niinpä tämän päivän reenit oli mukavaa palauttelua.
Nyt vaan ruokaa naamariin, kun aamulla enää ei voi syödä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti