Saleilua kohti leikkausta..

Jepajeeee! Tänään tuli vakuutusyhtiöltä puhelu että maksusitoomus on hyväksytty! Toivon et huomenna jo soitettais koskisairaalasta leikkausaikaa.

Kohti seinän tekstiä!

Tänään olin myös polviturman jälkeen ekaa kertaa salilla. Kynnys tuntui suhteellisen korkealta lähteä sinne, vaikka ortopediltä tulikin siihen lupa, mut jotenkin oli sellainen fiilis etten kuitenkaan sais mitään aikaseks, mikä on ihan idiootti fiilis koska voihan siellä salilla nyt tehdä vaikka ja mitä muutakin kuin jalkoja! Ja kannatti mennä, koska sain kuitenkin hyvän treenin irti, vaikka tosiaan se jalkojen teko jäikin pohkeisiin ja muutamaan kevyeen "kyykkyyn" ilman painoja. Testasin tällä kertaa jopa ekaa kertaa ikinä Poltteen kuntopyörää. Ikinä en oo yhtään tykänny pyöräilystä, mut nyt toivon että se alkaisi pian leikkauksen jälkeen sujumaan ja luulen et siinä vaiheessa siitä on vaan pakko oppia tykkäämään. Tosiaan yläkroppaan ja keskivartaloon keskitty tällä kertaa reeni.

Tuli myös sellainen pieni kauhunsekainen fiilis kun tajusin samaan aikaan kun rojahdin lattialle tekemään vatsalihaksia et enpä oo koittanu polvivaivasena vielä kertaakaan nousta lattialta ylös. Mutta pääsin, ei tarvinnu jäädä salille koko päiväksi :D

 

Salilta kun pääsin suoraan kouluun niin polvessa oli kyllä aikamoinen tykytys ja turvotus  taas. Onneksi koululla on maailman ihanin terkkaritäti paikalla ja sain heti kylmähoitoo polvelle.

Koulupäivä oli muuten tänään pitkästä aikaa oikeesti mielenkiintoinen. Alipaineistettiin luokkatila! Oli kyllä mielenkiintoista huomata miten nopeesti sellainen alipaineistaja alkaa imemään luokkatilasta ilmaa pois ja miten se pienikin paine-ero jo vaikuttaa esim oven aukasemiseen käytävään eli "normaali paineiseen" tilaan. Tietty siinä ite hitusen neuroottisena ihmisenä kyselin opettajalta et miten suuri paine-ero tulee ihmiselle vaaralliseksi.. Tuli niin ympäripyöreitä vastauksia et taidan googletella vastauksen vielä itse..

Niin ja niitä koirajuttujakin riittää tähän postaukseen. Kotiin tullessa mua odotti taas pikkuriikkinen ylläri..

..pikku manssiäijä Däni on taas keksiny uuden leikin. Puuh. En tiiä miten tolla koiralla riittää tota virtaa, koska virikkeitä sillä kyllä on ollut, varsinkin eilen kun kaiken muun lisäksi joukkuekaveri vei sen illalla vielä vajaan parin tunnin lenkille. Noh, "murrosikäinen terrieri" selittää kyllä kieltämättä kaiken.

Ja toisaalta se koittaa saada noilla tempuillaan huomiota neuroottisen tarkalta chihuahua Dharmalta joka yrittää vartioida ja pitää huolen ettei mitään rikota, niin no Dharman mukaan leluillakaan ei saisi leikkiä muut kuin se itse!

Eikä tossa vielä ollut kaikki. Päivälenkillä Däni keksi nykäistä hihnasta niin että karkas ja pääsi uhoilemaan vähän kauempana kulkeneelle koiralle. Pitkäkarvaiselle, isolle, valkoiselle koiralle! Ne on tolle urokselle ihan liikaa. Ihan uskomatonta että koirakin osaa olla rasisti., pitää ehkä vielä vähän käydä keskusteluja sen kanssa siitä että meitä on monenlaisia, erilaisia ja kaikki on tärkeitä ja pitää hyväksyä ;)