Kevätkiima!

Joo, nyt se on päällä! Kiima! Naisiin pitäis päästä! Enkä puhu nyt itsestäni, vaan yhdestä pienestä "Mustasta Barbaarista", nimittäin 1-vuotiaasta manchesterin terrieri urhosta Dänistä! Aivan uskomatonta miten tää kevät ja varsinkin narttukoirat voivat sekoittaa pienen uroskoiran pään! Tyyppi on aivan sekaisin! Saattaa yhtäkkiä vaan saada sisälläkin jonkun vainun ja alkaa haistelemaan ilmaa ympäri kämppää, hypää sängyllekkin jotta pääsee korkeammalle nuuskimaan. Ja seuraavana alkaa piipittäminen, jatkuva hermoja raastava piipittäminen, ravataan parvekkeen ovella ja ulko-ovella ja vingutaan kun niin paljon tekis mieli päästä naisiin. Ja sama meininki ulkona, aivan kokoajan pitää olla aivan tärrellään haistelemassa vainuja varmana että JUURI SIITÄ on just joku Dänistä kiinnostunut narttu menny. Voi, välillä en tiedä pitäiskö itkee vai nauraa ton koiran touhuille.

Aluksi en edes tajunnut että nyt on taas tää vaihe käynnissä, luulin että tyyppi on vaan turhautunut, kun tuossa iässä ja muutenkin terrierinä kaipaa kovasti virikkeitä ja mietin että oonkohan nyt kaiken puuhan keskellä muka jättänyt koiraa vähemmälle huomiolle, mietin että onko lenkkeilyn, vainuleikkien ja muiden koirien tapaamisen määrä muka vähentynyt mutta ei, ei se ainakaan vähentymään ole päässyt, varsinkin kun nyt "osasaikulla" ehdin olemaan vielä enemmän kotona ja puuhastelemaan Dänin kanssa.

Tää on nyt toinen kerta jo tänä keväänä kun Däni "reagoi" narttujen juoksuajasta. Tai no, täähän ensimmäinen kevät kun Däni ylipäätään tajuaa mitään tuollaisista, koska vuosi sitten maaliskuussa vasta syntyi.

Vielä ei ole tullut samoja päähänpälkähdyksiä kuin viime kerralla eli ulvomista yömyöhään, maan raapimista siinä toivossa koirapuistossa että pääsee karkaamaan ohikulkevan nartun perään ja kun tämä ei onnistu, niin alkaa haukunnan ja ulvonnan sekainen parku! Muutenkin ärhäkkäluontoinen manssi on näin kevään kynnyksellä osoittautunut vieläkin ärhäkämmäksi, jokaiselle vastaantulevalle urokselle (varmaan naaraillekkin) pitäis päästä näyttämään närhen munat.

Jokseenkin  tämä Dänin käytös hämmentää ja huvittaa, en ole aiemmin omistanut uroskoiraa ja 4-vuotias chihuahua Dharma ei ole narttukoirana luonnollisestikkaan tuonut kevään kynnyksellä esille ihan samankaltaisia piirteitä, Dharma "tyytyi" vaan valeraskauksiin ennen kuin se steriloitiin.

 

Netistä luonnollisestikkin löytyy paljon keskustelua kyseisestä aiheesta ja siitä että kannattaako uroskoira kastroida vai ei. Jotkut on ihan sitä mieltä että se on täydellinen "koiran oikeuksien" riisto jos siltä napsasee pallit pois, mitä ei voi millään tavalla hyväksyä ja sit taas toiset on vaan sitä mieltä että se helpottaa huomattavasti koiran elämää, kun ei tarvitse "seota" joka kevät ja syksy. Itsekkin kallistun tuon jälkimmäisen mielipiteen puolelle varsinkin nyt kun oon nähnyt mitä tää kevät tekee tuolle nuorelle urokselle, en jaksa uskoa että se itse mitenkään nauttii tilanteesta, kun on ihan turhautuneena kokoajan kun ei pääse naisiin.

Tällä ilmeellä mua taas tuijotetaan, kun en suostu koko päivää päivystämään herran kanssa ulkona josko vaikka näkyisi misukoita! :D  Voihan kevät!