Päivä yksi.

Ensimmäinen päivä leikkauksen jälkeen. Joo, mistäs aloittaisin. Aloitetaan yöstä. Yö meni suht hereillä. Jostain syystä en oikein saanut nukuttua, välillä torkahtelin mutta pitkiä aikoja tuli vietettyä hereillä, vaikkei minkäänlaista kipua ollutkaan. otin yöllä oxycontin kipulääkkeen sairaalan kehoituksesta. Hieman olo oli yöllä hutera, mutta ei mitenkään pahasti. Aamu lähti aika tokkuraisesti käyntiin, käväisin vessassa ja hain jäitä, tämä reissu tuntui päässä sen verran huteralta että palasin pikaisesti vaakatasoon sänkyyn samalla napaten pari lihapullaa jääkaapista matkaan. Nälkää ei edelleenkään ollut mutta koin fiksuksi yrittää jotain syödä.

Siinä makoillessa olokin tasottui ja joukkuekaverinkin kanssa ehdin juuri viestitellä ja raportoida että vointi on ihan hyvä, ettei mitään mainittavaa. Ei olisi parantunut sanoa mitään sellaista koska aamupäivästä se todellisuus sitten iski vasten kasvoja! Päässä alkoi pyöriä vaikka makoilin ja lihapullat jotka olin just napostellut tulivat hurjaa vauhtia ulos samaa reittiä mitä olivat sinne menneetkin! Olin juuri hetki sit ottanut aamun buranan sekin sieltä varmasti huuhtoutui ulos. Huonoa oloa senkun jatkui, en päässyt sängystä mihinkään liikkumaan, enkä saanut mitään juomaa/ruokaa pysymään sisällä. Hetken kun  olin ollut oksentamatta päädyin ottamaan panacodin, koska polvi hitusen ilmoitteli itsestään. Huono idea. Pahaolo senkun yltyi!

aamun paras kaveri

Siinä vaiheessa kun (sen oksennetun) panacodin ja oxycontinin vaikutus alkoi hälvetä alkoi pikkuhiljaa olokin kohentua ja uskaltauduin syömään omenaa ja ottamaan buranan. Soitin myös koskisairaalaan ja tehtiin anestesialääkärin kanssa mulle uusi lääkintäsuunnitelma. Nyt on vähän vatsaystävällisempää paramaxia ja vimovoo lääkkeinä. Tujummat rohdot otan käyttöön vain jos jalkaan tulee näistä huolimatta särkyä.

Ja tämän tarinan ei ole tarkoitus ketään leikkaukseen menevää pelotella. Mulla on itsellä ihan todella herkkä vatsa ja reagoin todella herkästi jos joudun lääkkeitä syömään jo pienemmistäkin määristä, joten tämä reaktio ei sinäänsä ollut yllätäävää panacodeista ja oxycontinista.

Emmi toi tänään mulle apteekista lääkkeet. Vimovo tulehduskipulääkkeeksi ja paramax kipulääkkeeksi. Lisäksi tuli kymmeneksi päiväksi klexane napapiikki ennaltaehkäisemään laskimoveritulppia.  Eilen illalla pistin napapiikin itselleni ja voin kertoa että se ei kyllä kovinkaan miellyttävää ole itseä pistää, tänään Emmi laittoi sen mulle ja meni huomattavasti mukavemmin.

Sain myös ottaa kääreet pois jalasta ja käydä suihkussa! Yllätyspaketti näytti oikeinkin siistiltä, eikä juurikaan ollut verenvuotoa. Alla vielä kuvamateriaalia jalasta ennen suihkua.

siistit kääreet :)

ja polven hymiö

pikkuriikkinen reikä reidessä

Fyssarin ohjeistamat kuntoutusliikkeet olen tänään tehnyt kahdesti, tosin sen ensimmäisen jouduin tekemään sängyssä koska ei yksinkertaisesti kyennyt nousemaan sieltä pois, mutta nyt iltasella ennen suihkua pystyin jumppailemaan lattialla. Huomenna toivottavasti jo paremmalla ololla koko päivä.

Kävellessä jalkaan saa varata täydellä painolla, eikä tässäkään tunnu kipua. Se pieni määrä mitä tänä iltana olen täällä yksiössäni köpötellyt on sujunut hyvin ja kivuttomasti. Takareidessä tuntuu pientä "vetoa", mutta polvessa itsessään ei ole vielä mitään tuntemuksia.