Polvi

Noniin, elikkäs polvi. Rugbyn seiskakausi alkaa olla loppusuoralla, "talvikauden" tokavika seiskakausi pelattiin reilu viikko sit sunnuntaina (23.03.2014) Vaasassa, jonne mekin joukkueen tyttöjen kans lähdettiin. Itse lähdin reissuun aika perus meiningillä, aamulla jännitti vähäsen mut se jännitys lopahti matkan ajaksi, kunnes pelipaikalla rupes taas vähäsen mahan pohjaa kutkuttamaan. Alkulämpät suju hyvin ja sain siinä keräiltyä jotenkin tosi hyvän pelimeiningin päälle, koska edellinen turnaus oli sujunut niin joukkueella kuin myös itselläni aivan todella hyvin, niin sieltä kumpus jonkunlaista itsevarmuutta. Pienellä joukkueella oltiin taas liikkeellä (vain yksi vaihtopelaaja) ja pääsin heti aloitukseen kentälle. No ehdin siellä ehkä minuutin verran olla kunnes tapahtu jotain joka pysäytti. Polvi yksinkertaisesti petti alta! Makasin maassa ja en uskaltanut edes katsoa jalkaa kohti koska olin ihan varma että se on vääntynyt johonkin suuntaan, no näin ei kuitenkaan onneksi ollut ja valtava kipukin helpotti siitä jo siinä maassa maatessa. Joukkuekavereita ja EA-henkilökuntaa tuli siihen katsomaan että mikä on meininki. Totesin että "Nyt sattu oikeasti", ninpä mut siitä päätettiin kiikuttaa EA-pisteeseen. Koska pystyin itse kävelemään, niin nilkutin siitä itse sinne joukkuekaverin taluttelemana. EA-pisteessä mun jalkaan käärittiin painoside ja kylmäpussilla jäähdyteltiin 20minuuttia. Sinne samaiseen nurkkaukseen näytti joutuvan tämän turnauksen aikana käymään suhteellisen moni muukin mun lisäkseni, harmi!

KKK

Jäähdyttelyn jälkeen koitin kävellä ja tadaa! kävely sujui tosi hyvin eteenpäin, tästä riemastuneena istahdin takaisin penkille tehden samalla pienen sivuttaisliikkeen saaden sen ketällä tuntuneen kivun takaisin, auts! Joten hetken vielä lepuuttelin siinä koipeani. Joukkuekaverikin kävi tsekkailemassa tilannetta ja hänen saattelemanaan käppäilin sieltä oman joukkueen luokse, tunteenpurkauksien saattelemana tietysti itkin kuin lapset koska harmitti niin valtavasti. Meidän joukkueella oli siinä vielä pari peliä pelattavana ja tytöt pelasivatkin niin hienosti että se omakin mieli siinä koheni katsoessa sitä kentän hyvää meininkiä! Loppupäivän nilkuttelu ja pitkä aijomatka alkoi kyllä illalla tuntua jalassa kipuna ja turvotuksena.

Alkuajan turvotusta.

 Maanantaina (24.03.2014) mulla piti alkaa uusi työharjoittelu, jonne jouduin nöyränä tyttönä kertomaan pikku urheilutapaturmasta, onneksi harjoittelupaikassa tilanteeseen suhtauduttiin hyvin. Sain ajan heti aamupäivälle koskiklinikalle ortopedille ja hän diagnosoi polvesta menneen kierrukan. Vakuutusyhtiön hyväksyttyä maksusitoomuksen pääsin jo tiistaina magneetti-kuviin ja röntgeniin ja keskiviikkona sain kuulla ortopediltä ikävät uutiset. Kävin ennen ortopediaikaa hakemassa kuvien tulokset ja itse kuvat vastaanotosta, niinpä niistä ehdin vilasta yhteenvedon: ACL ruptuuraan sopivat muutokset. Tämä ei voinut enteillä hyvää ja heti ortopedin ilmeen nähtyäni tiesin et nyt ei selvitä millään pikku kuntoutuksella. Ortopedi selitti eturistisiteeni menneen poikki, myöskin sivusiteessä on pientä venähdystä ja jonkinlaista luumustelmaa polvessa, mutta muuten polvi on ilmeisesti säästynyt muilta pahemmilta vaurioilta. Tällä reissulla myös polvi tyhennettiin kun oli niin turvonneena (inhottava kokemus).

Turvotus ennen tyhjennystä.

Tyhjennyken jälkeen.

Seuraava tohtoriaika olikin eilen, tiistaina (01.04.2014), jolloin tapasin leikkaavan ortopedin. Mukaan olin tehnyt oikein kysymyslistan jotta muistin kysyä kaikki; mitä en saa jalan kanssa tehdä, mitä mun pitää tehdä, vakuutusjuttuja, saanko käydä hierojalla (joo, meillä on joukkueen kanssa soppari urheiluhierojakoululle, niin ajattelin nyt hyödyntää sitä), leikkauksesta ja sen sellaista :) Kysymyksiini sain vastaukset ja nyt odottelen vaan vakuutusyhtiöltä maksusitoomuksen hyväksyntää leikkaukseen ja koskisairaalasta leikkausaikaa. Sain myös luvan kävellä, pyöräillä ja käydä kuntosalilla. Tietysti omaa arviointikykyä ja järkeä käyttäen. Kävely kun sujuu ihan kivuttomasti, ainut mikä siinä mättää on se että jalka alkaa "puutumaan" tosi nopeasti, johtunee turvotuksesta.

Jokatapauksessa tämän tapaturmasta toipumisajan oon kokenut yllätävän helpoksi (fyysisesti) tähän asti, koska tosiaan kävely sujuu, ainoastaan sivuttaisliikkeet on myrkkyä! Juuri viimeyönä heräsin omaan tuskanhuutooni (varmaan naapuritkin, hups), kun unissani potkasin ja polvi ei sitten yhtään tykännyt siitä. Leikkauksen jälkeinen toipumisaika kieltämättä jännittää jo aika hurjasti!!