Ihan ensimmäinen ilmoitusluontoinen asia: Pyöräilin ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Kyllä, menin keskustaan pyörällä. Matka on niinkin hurja kuin kaksi kilometriä, poljin sen kuin mummot konsanaan. Enkä nyt tarkoita niitä sporttimummoja, jotka kellot rimputellen ohittelee muita vaihteettomilla mankeleillaan, vaan tarkoitan nyt niitä mummoja, jotka menee aamutorille rauhassa huivit päässä; sellainen mä olin. Jännitti kyllä polkaista ensimmäistä kertaa, mutta se meni hyvin ja kivuttomasti.
Aamulla olin ortopedin toisella kontrollikäynnillä. Tohtori heilutteli ja liikutteli koipea, vaikuttaa kuulemma hyvältä ja tukevalta edelleen. Tohtorilta tuli myös myönteistä palautetta, että ollaan hyvin aikataulussa ja hyvin menee! Edelleen pitää varoa äkkinäisiä liikkeitä ja horjahteluja, varsinkin nyt kun pääsen vauhdin hurmaan fillaroidessa, niin pitää vaan olla erityisen varovaisena. No tässä tilanteessa ehkä voi sanoa että onneksi oon hitusen ylineuroottinen -ja varovainen.
Juteltiin myös jalan kipuiluista ja siitä miten se oli niin kipeänä flunssan aikana. Tohtori ei ollut kipuilusta huolissaan. Flunssa voi aiheuttaa polveenkin kipuilua. Ja myöskin tää paranemisajan kipuilu menee nyt aalloissa, että välillä edelleen tulee olemaan parempia ja niitä huonompia kausia.
Seuraava kotrolli onkin sitten kolmen kuukauden kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti