Hyvä fiilis

Nyt on niin hyvä fiilis päivän reenailuista, että haluun jakaa sen tänne. Olin nyt toista kertaa reeneissä

pyörällä leikkauksen jälkeen. 20km matkaa ja mäkien ja mun mummovaihteen kans siihen saa kuluun sen 1h20 min abaut. No, oon jo siitä iloinen kun pääsee fillaroimaan ja saa hien kunnolla pintaan. Voi että mä oon kaivannu sitä! Ennenkaikkea se kohottaa ihan hulluna mielialaa ku voi vaan musiikit korvilla mennä eteenpäin ja hikoilla! Ja joo, voin rehellisesti myöntää että en ikinä, siis todellakaan ikinä aiemmin ollut innoissani pyöräilystä!

Toinen asia mistä oon tosi iloinen on se että sain tehtyä "kunnon" jalkareenin siinä tyttöjen menoo ja meininkiä seuraillessa, eikä koipi kiukutellut senkään jälkeen yhtään. Kotimatkalla huomasin et fillarointiinkin tuli sellanen oikeen flow päälle, ku on niin hyvä fiilis!

Parasta motovointia taitaa olla ihan se että pääsee tekemään ja ennenkaikkea että pääsee tekemään kunnolla! 

JES!

Laskettu aika

Multa kysyttiin eilen reeneissä että koskas se mun laskettu aika on. Tosiaan kun nyt näitä viikkoja lasketaan,

niin onhan se totta että on oltava myös joku "laskettu aika". Kuuden kuukauden päästä ilmeisesti tulee lääkärin puolelta lupa palata vanhoihin harrastuksiin, mutta lukemieni perusteella juurikin se 6-9 kuukautta on se kaikkein riskialttein aika, kun polvi tuntuu jo vahvalta, vaikka ei vielä ole. niinpä tässäkin annan sen kehittymisajan suosiolla olla se 9 kuukautta.

9 kuukautta leikkauksesta on kulunut 23.01.2015! AI KAUHEE, en ees tajunnut ajatella et se menee ensi vuoden puolelle!!!!!! Järkyttävän pitkä aika vielä! Noh, mut onneks kokoajan pääsee kuitenkin asteittain tekemään kokoajan lisää. Ja loppuvuosihan on jokatapauksessa offseason Rugbyn puolesta, joten tauko tulisi eniveis heti vastaan syksyllä.

Eilen tein ensimmäisen pidemmän pyöräilylenkin, kun kävin morjestamassa tyttöjä reeneissä. yhteensä siis 20km, eikä sattunut yhtään polveen! Jee! Huomenna uusiksi! Motivoi muuten aivan järjettömän paljon ja kohottaa fiilistä kun pääsee tekemään jotain missä oikeesti tulee kunnolla hiki! Voin kertoo et tän tauon jälkeen kyllä sykkeet nousi ihan huolella ylämäissä, vaikka rauhassa menikin.

Mulle on ehdotettu että tekisin sellaista pientä listaa tavoitteista, juurikin niistä pienistäkin tavoitteista tähän polveen liittyen, niinpä sellainen on nyt työn alla. Julkasen sen tännekkin kun saan asioita listattua. 

Juhannus

 Juhannus vietettiin pienellä porukalla Mikkelissä mökillä rentoutuen, nautiskellen, makoillen, saunoen ja syöden. No joo, myöskin punkkeja koirista nyppien.

Rennosti ja mukavasti joktapauksessa :)

Toinen kontrolli

Ihan ensimmäinen ilmoitusluontoinen asia: Pyöräilin ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Kyllä, menin keskustaan pyörällä. Matka on niinkin hurja kuin kaksi kilometriä, poljin sen kuin mummot konsanaan. Enkä nyt tarkoita niitä sporttimummoja, jotka kellot rimputellen ohittelee muita vaihteettomilla mankeleillaan, vaan tarkoitan nyt niitä mummoja, jotka menee aamutorille rauhassa huivit päässä; sellainen mä olin. Jännitti kyllä polkaista ensimmäistä kertaa, mutta se meni hyvin ja kivuttomasti.

Aamulla olin ortopedin toisella kontrollikäynnillä. Tohtori heilutteli ja liikutteli koipea, vaikuttaa kuulemma hyvältä ja tukevalta edelleen. Tohtorilta tuli myös myönteistä palautetta, että ollaan hyvin aikataulussa ja hyvin menee! Edelleen pitää varoa äkkinäisiä liikkeitä ja horjahteluja, varsinkin nyt kun pääsen vauhdin hurmaan fillaroidessa, niin pitää vaan olla erityisen varovaisena. No tässä tilanteessa ehkä voi sanoa että onneksi oon hitusen ylineuroottinen -ja varovainen.

Juteltiin myös jalan kipuiluista ja siitä miten se oli niin kipeänä flunssan aikana. Tohtori ei ollut kipuilusta huolissaan. Flunssa voi aiheuttaa polveenkin kipuilua. Ja myöskin tää paranemisajan kipuilu menee nyt aalloissa, että välillä edelleen tulee olemaan parempia ja niitä huonompia kausia.

Seuraava kotrolli onkin sitten kolmen kuukauden kohdalla. 

Neljäs fyssari

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla flunssa selätetty, vajaa kolme viikkoo se kiusas. Maanantaina uskaltauduin uimahalliin, enkä voi lakata hehkuttamasta sitä miten hyvää se vesijuoksu tekee polvelle! Ja muutenkin ihanaa kun saa koko kropan hommiin, vaikka ihan hemmetin tylsää puuhaahan se on lillutella siellä mummojen keskellä altaassa, mut kun tarpeeks viuhtoo niin kyllä sitä tuntee tehneensä kun nousee altaasta. 

Viime viikolla tein jalkareenit kolme kertaa matalilla sykkeillä. Nyt alkaa olo olla jo kokonaan toipunut, niin pääsee kunnolla tykittää ja uskaltaa sykkeitäkin nostaa.

Tänään on tasan kahdeksan viikkoo leikkauksesta. Koska viime fyssarikerta meni vähän nihkeemmissä 

tunnelmissa flunssan ja polven kiukuttelun osalta, otettiin jo tähän käynti (normi tilanteessa seuraava olis ollu vasta viikolla 9).

Alkuun fillaroin lämpäksi, lisäksi tein kyykkyjä, nyt saa alkaa kyykkyihin lisäämään painoja! Otettiin liikkuvaa askelkyykkyä, näihinkin voi alkaa ottaa lisäpainolla vartalonkierrot mukaan. Yhden jalan minikyykyt saa tehdä nyt eteen, taakse ja sivulle. Tuettuun yhden jalan minikyykkyyn tuli lisäpaino mukaan, voi tehdä vaikka kahvakuulalla pystypunnerruksen samalla. Lantionnostot yhdellä jalalla. Uutena liikkeenä tuli "sukellusliike", eli yhdellä jalalla vähän kuin lentokone, jalalla kyykäten samalla nojaten eteen polven hallintaan keskittyen. Yhden jalan kyykky toinen jalka liukuen sivulle (esim. villasukka liukuvan jalan alle). Yhden jalan maastavetoo ja jos hyvältä tuntuu niin myös normi maastavetoo pienillä painoilla on sallittua tehdä. Ja punnerruksiin tuli lupa, kunhan ei tunnu polvessa kipua.

JA PYÖRÄILYLUPA TULI TÄNÄÄN!! JEEJEEEJEEEJEEE!! 

Jäi taas hurjan hyvä fiilis fyssarikäynniltä. Tuli tehtyä liikkeet kunnolla, olin kuin uitettu koira pois lähdettäessa, "pikkusen" tuli hiki. Mut tuntuu niin kivalta kun polveen ei liikkeistä tullut minkäänlaista kipuilua, vaan kaikki pysty tekeen kunnolla. Henkilökohtaisesti lemppariliike kaikista mahdollisista saliliikkeistä on maastaveto ja pääsen sitä jo tekemään! Niin kivaa! 

Lisäksi mieltä lämmitti myös fyssarin tsempit ja kehut siitä että polvi on loistavasti aikataulussa ja edistyy hyvin! Jesjes! Niin ja muistin myös mainita joukkueen heitosta raskaudesta, myös fyssaria huvitti raskausvertauskuva, mut oli samaa mieltä että oivallinenhan se on. Siellä se lihas kasvaa ja voimistuu viikko viikolta.

Huomenna olis vuorossa ortopedin kontrollikäynti.

Porin tunnelmia..

Eilen oli taas pelipäivä. Nyt matkattiin poriin. En voi sille mitään, että aina kun puhutaan porista, niin mulle tulee vaan mieleen lausahdus Vares-leffasta "Mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa", ja niinhän se soi nyttenkin mulla päässä. Vähän sama kun ajaa jämsän ohi, niin alkaa soimaan reggaerekka "..oulu tänään ja huomenna jämsä.", tai kun puhutaan kuusamosta niin jää jatkuva levy junnaamaan päähän sitä ehkä maailman melankolisinta biisiä. No joo, pointti varmaan tuli selväks. Oltiin kattoo mikä porilaisia vaivaa. 

Aina ennen vieraspelejä me kokoonnutaan yhdessä ja siitä sitten lähdetään kimppakyydeillä kohti pelipaikkaa. Tytöistä huokui hyvä fiilis, viime pelin voitto loi hyvää tsemppifiilistä ja itseluottamusta, vaikka tiedettiin porin olevankin kova vastus. Pirteyteen vaikutti myös se että lähtö oli tälläkertaa vasta 10.45, kun useimmiten pitää aamuvarhain jo olla lähtökuopissa. 

Ja kuinkans ollakkaan heti jo lähdettäessä tuli puheeksi tää mun eturistisidelirtti, se tuli siitä kun mietittiin miten juomatytyöt järkkääntyy kentälle, itse kun en voi juosta. Selitin polvesta, että nyt on menossa viikko 7 ja vasta viikolla 12 saan alkaa kokeilemaa hölkkää, yks joukkueen tytöistä sitten tokaisin että "Ootko sä raskaana" ja siitähän se riemu repes! Toi tokaisu ei vaikuttanut pelkästään huomoristisesti muhun, vaan tajusin siinä että TOTTA, voin suhtautua aivan uudella tavalla polveeni. Se on mun oma pikkuinen vauva, jota mun pitää vaalia ja joka siellä kehittyy! Hahaa! Netistä löytyy hulluna tietoa juurikin tuon paranemisprosessin vaiheista, niin nyt voin hyödyntää niitä, kun lasken viikkoja! Huikeeta! Polvivauvvva!

Porissa sää helli, keli oli aurinkoinen, mutta silti vaan n.15 aseteinen, joten varmasti aika hyvä keli pelata! Päivässä ei ollut hyvää pelkästään sää, muijat meni ja voitti taas! Oli hieno peli! Loppulukemiksi saatiin 21-39! Mäkin sain ujutettua juomapullojen kannon parille miesten joukkueen pelaajalle, niin sain itse keskittyä siihen kentän laidalla hurraamiseen! Ja saipahan muijat ikiomat juomaPOJAT! Tais tykätä!

Päästiin tosi paljon hyökkäämään, joukkueen yhteispeli näytti toimivalta, erityisesti bäkeillä oli hyvä meno päällä! Sain suureksi vastuutehtäväksi valita "player of the day", "sissi" ja "dog of the day" palkintojen saajat, yleensä noi valitaan yhdessä kun laidalla melkein aina on enemmän porukkaa, mut nyt oltiin rookien kans kaksin.
Rookien kanssa oltiin yhtämielisiä valinnoista, vaikkakin koko joukkue pelas niin hyvin että kaikki olis ansainneet palkinnon! No itseasiassa kaikki kyllä saikin palkinnon, kun lahjoin tytöt suklaapatukoilla pelin jälkeen. Fanilahja :D

Seuraava peli on heinäkuun alussa Jyväskylää vastaan. Siitä tulee jännä päivä! Jyväskylä voitti viime vuonna mestaruuden ja on kovana pakkana meitä vastassa! Luulen että henkilökohtaisesti itelleni on kovin paikka olla kentän laidalla nimenomaan jyväskylän pelissä, koska se on kuitenkin aina ollut se lempi joukkue mitä vastaan on ollu kaikkein mukavin pelata, peli on kovaa mutta reilua. Noo, pitänee sekoitella muutamat mojitot kentän laidalle, niin siemailen niitä. Ne tää mun "raskaus" kestää, itseasiassa niitä tää vähän vaatiikin, MOJITOJA!

Sarjataulukossa ekaa kertaa ikinä ollaan ykkösinä!

eteenpäin

Jotta elämän purjehdusretki onnistuisi, on opittava käyttämään hyväkseen vastatuulta vauhdin lisäämiseksi.

Nyt on viimeaikoina ollut noita vastatuulia sen verran (polvi, eteenkin sen kipuilu, edelleen jatkuva flunssa, huoli koirista; eteenkin Dänistä, jolla oli jonkinlainen sairauskohtaus, huoli koulusta/töistä, urheilemattomuus..), että on pakko alkaa tsemppaan ja lopettaa murehtiminen. Ei auta itku markkinoilla, niinpä tein taas TÄNÄ MAANANTAINA (okei, toi maanantaijuttu on niin läppä, kun kaikki alkaa aina maanantaina :D ) päätöksen et murheet jää narikkaan, nyt keskitytään siihen kaikkeen hyvään mitä elämässä on. Ja ympärillä on kokoajan paljon hyvää, ei saa pitää niitä hyviä juttuja itsestäänselvyytenä!

Kauden avaus!

Otteluohjelma ekaa kertaa ikinä mein pelissä!

  Eilen starttas Tampere Rugby Clubin kesäkausi kohisten käyntiin! Vaikken joukkueessa tällähetkellä pääsekkään pelaamaan, on se silti tärkeää päästä mukaan reeneihin ja peleihin. Leikkauksen jälkeen on tullut enemmän taukoa reeneistä, mutta oon siellä laidalla jo muutaman kerran ollut jumppia tekemässä. Kokoajan reeneihin meno helpottuu kun pääsee itsekkin tekemään enemmän liikunnallista ja kun saa sen pyöräilyluvan, niin matkatkin käy hienosti "reenaten". No joo, mutta asiaan..

Olin tiistaina seuraamassa typyjen reenejä ja meininki näytti hyvältä, suorastaan sairaan hyvältä! Itelläki ihan huikeet pelifiilikset kasvo kun vielä siitä eiliseen asti seuras joukkuelaisten täpinöitä. Saatiin eilen heti kauden alkuun kotikentälle vastaan Helsingin toinen joukkue Warriors.

Joukkuekaveri pääsi huvittamaan mua heti kentälle saavuttuani. Pyysin etukäteen tytöiltä että jos jollain on kotona hollilla retkituolia, niin voisin lainata pelin ajaksi ettei tarvi maassa istua. Niin hahaaa, mua odotti kunnon badenbaden-tuoli siellä :D Oli hitusen kuninkaallinen olo siitä kommentoida pelin kulkua! 

Oli hämmentävä fiilis seurata peliä. Tää on nyt viides kausi itsellä, joten oon ehtinyt jo pari peliä seuraamaan 

kentän laidalta "vamman" vuoksi. Mutta nyt, äh, se oli vaikeeta olla VAAN siellä laidalla. Kaipuu pelaamaan on valtava! Teki ihan hulluna mieli sinne mukaan! Olo oli jopa surkee laidalla olosta, toisaalta sit taas riemun määrä oli kokoajan huipussaan, koska muijat rokkas aivan täysillä! Pelimoodi oli huikee!
Ensimmäiset pisteet pääsi Warriors nakuttamaan, mutta sen jälkeen lähti mein tykitys! Pisteitä tuli pisteiden perään! Loppulukemat 45-10 kertoo aika paljon! Tietenkään ei voi jättää mainistematta sitä tosiasiaa että Warriorseilta oli useita kärkipelaajia pelaamassa Norjassa em-kisoissa ja meiltä siellä oli yksi. Mutta mielestäni tasoitusta tuo meidän puolelta myös se että meiltä on tällä kaudella useampi monta kautta pelannut pelaaja kentän laidalla "vamma-osastolla".  Nojoo. Jokatapauksessa voitto tuli! Ekaa kertaa ikinä kyseistä joukkuetta vastaan! Tuntuu kyllä mahtavalta! Oon niin onnellinen ja ylpee!

Ennen miesten peliä alkoi sataa, niin siitä katsoin vaan ihan hetken alkua, kunnes lähdin kotiin. Johtuen flunssasta, en mistään hinnasta halua kuumetta takaisin. Ääni jo meni kannustuksien vuoksi, mutta se on se arvoista. Tänään on ollut siitä syystä aika hiljainen päivä. 

Miehet hävis, mutta oli kuulemma ollut tiukka matsi.

Kolmas fyssari

Tänään oli vuorossa "kuudennen viikon" fyssari, eli kolmas kerta koskifysiossa. Tää viikko on mennyt
poikkeuksellisesti, alkuviikon lepuutuksen ja tiistaina alkaneen flunssan takia. Keskiviikkona nousi kuume, mutta se juuri täksi aamuksi laski niin pääsin fyssaria tapaamaan. Keskiviikon ja torstaina jumpat jäi kokonaan välistä ja alkuviikkokin meni iisisti.

Fiilis oli aika allapäin fyssarille mentäessä, koska polvi on enemmän kipuillut + flunssa. Lisäksi mulla on ihan liikaa ollut aikaa miettiä kaikenlaisia juttuja ja oon miettinyt polven kipuilulle erilaisia syitä. Lähestulkoon harmaita hiuksia oon onnistunut hankkimaan sillä kun oon miettinyt että olisiko mitenkään mahdollista että eturistisidelirtti olis menny itekseen siellä rikki ilman mun huomaamista. En oo sillä horjahdellut tai tehnyt mitään äkkinäistä missä se olis voinu hajota, enkä mielestääni yli- tai alirasittanut, mut silti en voi mitään tälle päälleni joka kehittelee näitä pohdintoja. No purin tuntemuksiani tietty myös fyssarille, joka kyseli polvesta tarkentavia kysymyksiä ja kertoi olevan melkoisen varma että se eturistiside on siellä kunnossa. Ympärillä olevat jutut siellä ärtyy ja varsinkin kun on tullut enemmän liikuntaa alkuun verrattuna, myöskin tää flunssa saa kehon kipuherkemmäksi. Paineli erityisesti tuota yhtä tähystysreikää ja siihen se kipu tuntuu kohdistuvan ja se on kuulemma ihan normaalia että se siitä äertyy. Ja olihan tuosta kivun tulemisesta puhetta jo tohtorin kontrollissa että sitä tulee.

Tälläkertaa käytiin uudet liikkeet iisisti läpi, koska vielä ei viitsinyt alkaa kehoa rääkkäämään ettei kuume ota ja palaa.

Uusina liikkeinä sain kyykyn, jota saan tehdä niin alas kuin hyvältä tuntuu, myös viikon-kahden päästä voin halutessani alkaa miettimään lisäpainoja. Askelkyykyn, Yhden jalan minikyykyn, jos tästä kuitenkin tulee kipua siirryn tekemään sitä niin että takimmainen jalka on laudalla. Sivuaskelluksen laudalla ja lantion nostot (takareisille) niin että varpaat osottaa kohti kattoa. Näitä liikkeitä alan nyt tekemään enemmän "normireenimäisesti" 3-4krt vk. Edelleen päivittäin jatkuu kuntopyöräily, jalan koukistukset ja ojennukset. 

Kehuin vesijuoksun vaikutuksen polveen maasta taivaaseen ja myös fyssari kehoitti sen ottamaan viikko-ohjelmaan. Näin teenkin kunhan tää köhä helpottaa!

Pyöräilylupaa ei vielä herunut, pitää vielä hetki malttaa odotella. Parempi ottaa varman päälle, nyt ei oo varaa lähtee kyllä yhtään riskeeraamaan! Seuraava fyssariaika on poikkeuksellisesti jo 2vkon jälkeen, jotta päästään kunnolla yhdessä tekemään vielä noita liikkeitä kun nyt piti tosiaan himmailla. Ja mahdollisesti sit tulee jo jotain uuttakin taas.

Vesijuoksu

Taas raportin aihetta; vesijuoksua testattu polvileikkauksen jäljiltä ekaa kertaa, nimenomaan testattu. Oon muutamia vuosia sitten käynyt testaamassa vedessä juoksentelua, eikä kyseinen harrastus mua silloin juurikaan sytyttänyt. Toista oli nyt, olin ihan liekeissä vedessä kirmaamisesta! Syy lienee selvä: On ihana päästä treenaamaan monipuolisemmin!

Koitin edellisellä viikolla jo aiemmin käydä testailemassa Jyväskylässä vesijuoksua, mut onnistuin käymään suljettujen uimahallien ovilla, koska juuri sinä päivänä molemmat uimahallit oli kiinni.

Vietettiin Riinan polttareita viikonloppuna ja käytiin lauantaina niissä merkeissä Edenissä lilluttelemassa Edenissä sain oivan tilaisuuden napata vyön lanteille ja kokeilla että miltäs se vesijuoksu nyt tuntuu, sain myös muun polttariväenn houkuteltua mukaani testaamaan. Alkuun tuli tosi idiootti olo kun tönötti siinä vedessä vaan viuhtoen eteenpäin, mut äkkiä siihen tottui. Ekan setin vedin rauhallisesti n.10-15 min ja toisella kerralla viuhdoin reilu 20min välillä pidin tauon kun käytiin saunomassa.

Vesijuoksu tuntui jalassa aivan mahtavalta! Lisäksi siitä tuli hyvä fiilis! Polttareita vietettäessä jalka oli edelliseltä päivältä vähän herkkä ja väsynyt, mutta vesijuoksu jotenkin palautti sitä ja lauantai-illan se oli tilanteeseen nähden tosi hyvä, vesijuoksun+lepuutuksen ansiosta! Sunnuntaina toki jalka ilmoitteli itsestään, koska rasitusta väistämättä polvelle tuli tavallista enemmän, vaikka rauhallisesti otinkin ja pääasiassa vaan istuskelin. Myös tämä ja eilinen päivä on vielä menty rauhallisemmin polvea kuullostellen.

Jalasta noin muuten. Leikkauksesta on nyt kulunut päivää vajaa 6 viikkoo, kävellessä jalka edelleen tuntuu, mut kokoajan vähemmän. Välillä jalalla on tosi hyvä fiilis ja sit taas seuraavana päivänä se saattaa olla "ärtyvä" ja kankea, mut hyvät päivät sillä on kokoajan parempia.. Katsotaan koska pääsen ennustamaan sillä sään..

Kuntopyöräilen lähes päivittäin. Välillä 10min, välillä päivän aikana tulee 45min tilanteesta riippuen. kuntouttavat liikkeet tulee tehtyä 1-2 kertaa päivässä. Myös hyötyliikkunnan määrä kasvaa kokoajan jalan edetessä. Ja ihan rehellisiä lepopäiviä pidän myös kuntouttavista. Kärsivällisyyttä tää koipi tuntuu vaativan ihan niin paljon kuin ikinä on annettavana.

Perjantaina olisi taas aika fyssarille ja toiveikkaana odotan luvan saamista oikeaankin fillarointiin.