Pieniä iloja.

Joo, meillä on käynnissä nyt joukkueen alkeiskurssi. Sain houkuteltua mukaani Emminkin, jota oon vasta viis vuotta pyydellyt testaamaan rugbyn iloja ja nyt se onnen päivä sit koitti kun sain hänetkin mukaan. Ehkäpä juuri siksi olin niin mielissäni ja uskaltauduin itsekkin mukaan treenin tohinaan. Siis missään nimessä en uskalla vielä minkäänlaista kontaktia ottaa, mutta askel se on pienikin askel ja tälläkertaa se oli se että usklasin mukaan pallottelu drilleihin ja muutenkin olin mukana koko 1,5 tuntia. Hahaa, vähän niinkuin "uutena" itsekkin kaikkien uusien keskellä.

Ei mulla tälläkertaa sit muuta:)

Kausi 2014 ohi

Rugbykausi 2014 vihdoin ohi! Tai onhan se nyt ohi ollut jo tovin, kun pelattiin semeissä 20.09 ja hävittiin yhdellä pisteellä, niin se päättyi siihen. Jännä etten oo siitä tehnyt mitään päivitystä. Se yhde pisteen häviö otti tosi koville koko joukkueelle, koska muijat pelas ihan mielettömän hyvin ja kaikki tiesi että oltaisiin niin ansaittu se finaalipaikka. No näin kävi, ensi vuonna sit uutta yritystä.

Semifinaalin sissit!

Itse oon aivan mielettömän helpottunut siitä että kausi 2014 on vihdoin ohi. En olis uskonut että sanon noin, mutta se nyt vaan on päälimmäisenä mielessä kauden päättymisestä. Jouduin tekemään peli peliltä kokoajan enemmän henkistä psyykkausta itselleni että saan pidettyä pääni kasassa siellä laidalla. Se ulkopuolisuuden tunne kun ei voi osallistua treeneihin, eikä peleihin alkoi tuntumaan kokoajan ahdistavammalta ja ylitsepääsemättömämmältä. Loppukaudesta alkoi olla jo se fiilis, ettei edes jaksa lähteä mukaan pelireisuille, kun on täysin hyödytön.

Mutta silti oon tyytyväinen että aina silti lähdin mukaan, koska kuitenkin jokaisella pelireissulla ja kaikissa reeneissä on myös kuitenkin paljon hyvää ja onhan se huippua nähdä joukkuekavereita. Onhan se oma joukkue se rugbyperhe. Tää kausi oli sellainen vastatuuli, toivotaan että ensi kausi menee sitten myötätuulen merkeissä. 

Jokatapauksessa, helpottavaa kun ei tarvitse enää sinnitellä pakotettuna kentän laidalla. Tolla pakotettuna tarkoitan sitä ettei oo saanut itse tehdä sitä valintaa laidalla olosta, vaan sen on määrännyt loukkaantuminen.

Ensi viikolla alkaa alkeiskurssit, siitä pikkuhiljaa reenit ja itselläni alkaa olla se tilanne että pääsen aikas paljon jo osallistumaan treeneihin, mikä tekee fiilikselle varmasti tosi hyvää. 

Myös 7's kausi alkaa loppu/alkuvuodesta, viime kaudella jo ilmoitin valmentajalle että en osallistu peleihin jos on tarpeeksi pelaajia, mutta ei ollut, niinpä pelasin kaikissa onnettomuuteen asti. Nyt oli helppo tehdä päätös etten osallistu pelaajana koko 7's kauteen, vaan laitan kaikki tavoitteeni kesän 15-kauteen.

Kahdeksas fyssari

Siis mitä, että ensi viikolla puoli vuotta leikkauksesta?! Voiko olla?! Joo-o, 23.04 leikattiin, niin 23.10 siitä on se puoli vuotta. En usko tätä! Tänään oli siis "viikon 25" fyssari. No okei, enää noita ei oikein voi laskee viikoissa, vaan lähinnä kuukausissa. Puolissa vuosissa!

Jalan kanssa on mennyt ihan hyvin, nyt on kyllä itsellä se fiilis että en oo tehnyt "kaikkeani" jalan suhteen. Viimeajat on ollu henkisellä puolella sen verran raskaita, että on jotenkin tullut oltua itselle "armollisempi" jalan suhteen. No joo, selittelyjä, tiedetään. Syksy, tiukka loppurutistus koulusta, uuden työn aloittaminen ja muut jutut on ollut nyt ne päälimmäiset jutut. Ehkä toisaalta ihan hyväkin asia, ettei polvi enää ihan 100% säätele elämää.

Polvi tuntuu luotettavalta, uskallan tehdä sillä sivuttaisliikkeitä ja juosta ihan niin paljon kuin kunto antaa myöden, joten oon tyytyväinen siltikin, vaikka haluan vielä kehittyä ja paljon.

Mutta joo, asiaan. Tänään testailtiin puolieroja ja polven voimapuolta. Puolieroa löytyy voimassa huomattavasti. Nyt tulikin treeniohjelmaan tiukka jalkavoimatreeni 2krt viikkoon. Seinää vasten tehtäviä yhden jalan kyykkyjä, super hallittuja askelkyykkyjä ja noiden lisäksi kaikkea muuta jalkavoimaa vaihdellen fiiliksen mukaan, mut noi kaks on pakolliset tehdä nyt säännöllisesti.

Tutkiskeltiin ja kuvailtiin jalkojen liikettä. Mun pitää ihan tosi paljon keskittyä siihen ettei polvet ala kääntyy sisäänpäin liikkeitä tehdessä, se tuppaa oleen mulla juurikin se ongelma. 

Mut eteenpäin!