Eilen oli viikon 12 fyssari. Ootin fyssariakaa ku kuuta nousevaa. Enimmäkseen varmasti odotin siksi että salaa mielessäni, no okei enemmän kuin mielessäni toivoin saavani juoksuluvan, mutta myös siksi että mulla oli monta kysymystä mm salireenistä. Mietitytti juurikin että minkäverran niitä painoja uskaltaa alkaa laittamaan tankoon, kun polvi on tuntunut niin hyvältä, eikä oo siitä "voimaharjoittelusta" alkanut kiukuttelemaan.
Fyssarikäynti oli tosi kiva, fyssarin mukaan polvi on tosi hyvin aikataulussa, jes! Katottiin polven suoristumista, suoristuu ja ojentuu lähes yhtä hyvin kuin leikkaamatonkin polvi. Katottiin polvikulmat ja muutamaa senttiä jää vajaaksi leikkaamattomaan polveen verrattuna.
Testailtiin pehmeällä alustalla polvillaan oloa ja siitä venyttämistä niin että takapuoli osuisi kantapäihin, niin pitkälle ei tapunut, mut sen reenaaminen alkaa nyt. Hurjan jännittävää istua niin polvien päällä ja venyttää niin äärimmilleen "polvia", tuntuu tosi hurjalta vielä! Mut polvi ei ollut siitä moksiskaan.
Fyssari kysyi että haluisinko päästä juoksemaan ja kyseli myös että minkälaista juoksua yleensä oon tehnyt. Kerroin 10km olleen elämäni pisin juoksumatka ikinä ja muutenkin lajin puolesta juoksuharjoitteet on joko lyhempiä lenkkejä tai itervallijuoksuja. Niinpä seuraavana testasimme fyssarin testillä saanko testata juoksua. Testi oli kyykky boxin päältä yhdellä jalalla niin että etummainen jaka osuu lattiaan.
Testi läpäisy = JUOKSULUPA SAATU!
Seuraavana mentiinki sit kokeilemaan hölkkää! Voi apua, jännittävää! Tuntu hurjalta ottaa ekaan kertaan neljään kuukauteen hölkkäaskel! Hurjasti on juoksuasennossa kehitettävää, etureisiä ja lonkankoukistajia kun ei oo pystynyt tapaturman jälkeen venyttelemään, niin sen kyllä huomaa juoksemisessa. Noh, tästä se nyt alkaa. Aluksi kävelyn ohessa pieniä juoksuja ja siitä sitten pikkuhiljaa lisäämään matkan määrää!
Juoksun jälkeen vielä treenattiin yhden jalan syväkyykkyä niin että seinästä saa ottaa tukee ja tarkoitus olis mennä niin alas kuin pääsee, tosinsanoen niin alas kuin pää antaa myöden.
Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä venyteltiin etureittä! AUUUUU! Ei oo ikinä koskaan mikään venytys tuntunut yhtä pahalta kuin se. Mennään selkä seinää vasten seisomaan polvilleen, venytettävä jalka laitetaan ihan polvi seinää vasten samanlailla kuin normi etureisivenytyksessä ja tukijalka liu-utetaan eteen. Edessä olevasta tuolista otetaan tuki. Ai että mutta muuten tuntuu varsinkin leikatussa jalassa niin huolella että tekis mieli huutaa!
Nyt on siis uutena lisänä ohjelmassa juoksemaan opettelu, etureiden/lonkankoukistajan venyttelyt ja voimaharjoittelu jalalle 2xvko. Kuntosalilla siis saa alkaa lisäämään painojan omien tuntemuksien mukaan niin paljon kuin polvi kestää.
Jep. Elämä on ihanaa :)
Alla vielä kuva "turvotustilanteesta"
Alla vielä kuva "turvotustilanteesta"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti