3kk kontrolli

Jes, eilen tuli uudelle eturistisiteelle ikää kolme kuukautta ja sen kunniaksi oli tänään ortopedin kontrolliaika. 

Ortopedisetä taas heilutteli ja "väänteli" koipea sekä kyseli tuntemuksia ja fiiliksiä. Polvi on kuulemma oikein tukeva ja muutenkin tohtorin mukaan kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla. Voi, tuntuuhan se hyvältä saada hyviä uutisia ja samalla saada ns. tunnustusta kuntouttamisesta. 

Taas juteltiin tohtorin kanssa mahdollisesta kentille paluusta. Hän suositteli miettimään asiaa ensi kevääseen asti ja (mun) tekemään päätöksen vasta vuoden päästä leikkauksesta. Ja taas kerran tuli maininta siitä miten maailmassa on monia muitakin urheiluharrastuksia kuin rugby, sillä jo loukkaantuneen polven uudelleen loukkantumisriski on huomattavasti suurempi kuin terveellä jalalla. 

Itsekkin oon sitä mieltä että sen päätöksen teen vasta ensi vuonna, jos kentälle palaan mun pitää olla täysin satavarma siitä, koska puoliteholla en aio sinne mennä. Se on kaikki tai ei mitään.

Edelleenkin pitää varoa kaatumisia ja liukastumisia, mutta ei enää ehkä ihan niin neuroottisena kuin tähän asti. 

Turvotusta polvessa on edelleen jonkin verran, myöskin nää kuumat kelit vaikuttaa asiaan, mutta joissain tapauksissa sitä pehmytkudosta joudutaan poistamaan pienellä tähystysoperaatiolla, jollei se sieltä itsestään häivy. Toivotaan et tää turvotus ottaa ja lähtee itekeseen pois.

Juteltiin myös niitä näitä Barcelonasta, kun sinne ollaan 04.08 lähdössä. Kysyin nimittäin sitä että minkälaisia ne ruuvit polvessa on että tarviiko lentokentälle jotain todistusta, mut ne ei kuulemma ilmene turvatarkastuksessa. Lentosukat vaan koipeen ja menoksi, ihanteellinen paikka lentokoneessa olisi päästä "oikealle puolelle" käytäväpaikalle, jotta jalkaa pääsee välillä suoristelemaan.

Ortopedin mukaan kaikki on niin hyvin ettei hän viitsi enempää vastaanotollaan juoksuttaa. Eli näillänäkymin tää oli nyt viimeinen kontrolli. Ainoastaan jos turvostus tai joku muu asia mua itseä häiritsee, niin varaan hänelle soittoajan ja sit mietitään tilannetta uudelleen. Mut toivotaan et tarvetta siihen ei tule.

Vesijuoksu ja pyöräily jatkuu edelleen ahkerasti muun reenin ohessa.

Ja ihana tunturi lähti tänään tsemppipyöräksi mein miesten joukkueen acl-kuntoutujalle. Toivottavasti tunturi hoitaa hänen acl:ää yhtä hyvin kuin munkin!

Ekat hölkät lenkillä

Huh huh, naurettavaa taitaa olla se ensimmäinen sana mikä tulee mieleen mun menosta lenkillä. 

Jännitin niin kovasti ensimmäisiä hölkkäaskeleitani et olin kuin mulla olis ollu rautakanki persiissä ja olkapäät teipattu ilmastointiteipillä korviin. Juuri siltä se meno näytti. Jotenkin tää kerta oli vieläpä pelottavampi kuin siellä fyssarilla, nyt ei ollu valvova silmä mukana.

Olin n.35min kävelyllä josta ajasta hölkkäsin kuusi 1min pätkää. Okei joo, ehkä viimeisellä hölkällä pystyin jo hitusen rentoutumaan, mut tuntuu se jännältä pitkästä aikaa! Todella epämukavan ja kivun rajamailla mennään polven suhteen, parasta kuitenkin on se että näin seuraavana päivänä polvi on ollu ihan "normaali" eikä mitään sen suurempia kipuja oo ilmaantunut.

Joten nyt on 6min hölkkää takana, tästä se lähtee! Huomenna lisää!

Viides fyssari

Eilen oli viikon 12 fyssari. Ootin fyssariakaa ku kuuta nousevaa. Enimmäkseen varmasti odotin siksi että salaa mielessäni, no okei enemmän kuin mielessäni toivoin saavani juoksuluvan, mutta myös siksi että mulla oli monta kysymystä mm salireenistä. Mietitytti juurikin että minkäverran niitä painoja uskaltaa alkaa laittamaan tankoon, kun polvi on tuntunut niin hyvältä, eikä oo siitä "voimaharjoittelusta" alkanut kiukuttelemaan.

Fyssarikäynti oli tosi kiva, fyssarin mukaan polvi on tosi hyvin aikataulussa, jes! Katottiin polven suoristumista, suoristuu ja ojentuu lähes yhtä hyvin kuin leikkaamatonkin polvi. Katottiin polvikulmat ja muutamaa senttiä jää vajaaksi leikkaamattomaan polveen verrattuna. 

Testailtiin pehmeällä alustalla polvillaan oloa ja siitä venyttämistä niin että takapuoli osuisi kantapäihin, niin pitkälle ei tapunut, mut sen reenaaminen alkaa nyt. Hurjan jännittävää istua niin polvien päällä ja venyttää niin äärimmilleen "polvia", tuntuu tosi hurjalta vielä! Mut polvi ei ollut siitä moksiskaan.

Fyssari kysyi että haluisinko päästä juoksemaan ja kyseli myös että minkälaista juoksua yleensä oon tehnyt. Kerroin 10km olleen elämäni pisin juoksumatka ikinä ja muutenkin lajin puolesta juoksuharjoitteet on joko lyhempiä lenkkejä tai itervallijuoksuja. Niinpä seuraavana testasimme fyssarin testillä saanko testata juoksua. Testi oli kyykky boxin päältä yhdellä jalalla niin että etummainen jaka osuu lattiaan. 

Testi läpäisy = JUOKSULUPA SAATU! 

Seuraavana mentiinki sit kokeilemaan hölkkää! Voi apua, jännittävää! Tuntu hurjalta ottaa ekaan kertaan neljään kuukauteen hölkkäaskel! Hurjasti on juoksuasennossa kehitettävää, etureisiä ja lonkankoukistajia kun ei oo pystynyt tapaturman jälkeen venyttelemään, niin sen kyllä huomaa juoksemisessa. Noh, tästä se nyt alkaa. Aluksi kävelyn ohessa pieniä juoksuja ja siitä sitten pikkuhiljaa lisäämään matkan määrää!

Juoksun jälkeen vielä treenattiin yhden jalan syväkyykkyä niin että seinästä saa ottaa tukee ja tarkoitus olis mennä niin alas kuin pääsee, tosinsanoen niin alas kuin pää antaa myöden. 

Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä venyteltiin etureittä! AUUUUU! Ei oo ikinä koskaan mikään venytys tuntunut yhtä pahalta kuin se. Mennään selkä seinää vasten seisomaan polvilleen, venytettävä jalka laitetaan ihan polvi seinää vasten samanlailla kuin normi etureisivenytyksessä ja tukijalka liu-utetaan eteen. Edessä olevasta tuolista otetaan tuki. Ai että mutta muuten tuntuu varsinkin leikatussa jalassa niin huolella että tekis mieli huutaa!

Nyt on siis uutena lisänä ohjelmassa juoksemaan opettelu, etureiden/lonkankoukistajan venyttelyt ja voimaharjoittelu jalalle 2xvko. Kuntosalilla siis saa alkaa lisäämään painojan omien tuntemuksien mukaan niin paljon kuin polvi kestää. 

Jep. Elämä on ihanaa :)

Alla vielä kuva "turvotustilanteesta"

HRC-TRC

HRC-TRC 22-5

Taas oli pelireissu lauantaina ja tälläkertaa Helsinkiin. Sää viileni just sopivasti hitusen, niin oli tytöillä edes hitusen vähemmän kuuma pelata, vaikka lämminhän siellä oli edelleen. 

Pelaavien tyttöjen suusta kuului että "tänään ei ollu meidän päivä", aina ei voikkaan olla. Hullun tiukkaa vääntöö ja taistelua oli kuitenkin koko peli, eikä voittoo HRC saanut helpolla.

Ens lauantaina mein tytöillä on peli taasen helsingissä, nyt Warriorsia vastaan. Ite oon "pohjoisen lomalla" Jyväskylässä silloin tsekkaamassa JRC-Swans peliä.

Etapit

Niinkuin jo aiemmin kirjottelin tuosta etappi/tavoitelistan laatimisesta, niin nyt oon sellaista tuhtaillut. Luulen et listaan tulee lisää ajan myötä asioita, mut tässä nyt päälimmäisiä mielessä olevia. Ja yliviivatut on jo tehty! 

Tavoitteet polven kanssa:

-Kepeistä eroon

-Pyöräilylupa

-Kyykky painoilla

-Kyykky kunnon painoilla

-Ekat hölkkäaskeleet

-Eka oikee hölkkälenkki

-Siirtyminen "normireeniin"

-Ekat intervallijuoksut

-"Supervarovaisuusaika" ohi

-Saikku töistä loppuu

-Uskallan tehdä vartalonkiertoja askelkyykyssä

-"Sidestepit" juostessa

-Taklaus

-Porrasjuoksu

-Rugbytrillit mm. Truck'n Trailer

-Maastaveto

-Maastaveto kunnon painoilla

  Loikat eteen

-Luisteluloikat ja muut jännät

-Nappikset jalkaan

-Poltkut (palloon)

-Käännökset

-Keskittyä reeniin miettimättä polvee

 

Niin siinä kävi että mimmit taisteli taas voiton Tampereelle! Kaikki tän kauden pelit voitettu! Huimaa! Niinkuin jo aiemmin tuumailin, niin juurikin tää viime peli oli varmasti tämän kesän kovin paikka itselle olla siellä laidalla. Jyväskylä kun on mun toinen suosikkijoukkue, pelit JRC:tä vastaan on aina ollut reiluja, kovia ja haastavia. Onneks oli aurinkolasit päässä, niin ei tarvinnu kaikille näyttää muutamaa kyyneltä mitkä harmituksesta poskelle vierähti. Itsensä tsemppaamiseen meni turhankin paljon energiaa, mikä tuntui olossa ja fiiliksiisä. No, mutta eiköhän ensi peliin pääse lähtee jo taas vähän iloisemmin mielin.

Otetaan tämäkin kasvattavana kokemuksena! 

Tytöt pelas huikeen hienon pelin, ylpeenä voin paukutella henkseleitä ja mainostaa niiden olevan "mun tyttöjä". Tähän malliin kun jatkuu, niin ollaan finaalissa!

ihana mave!

Eilen se päivä vihdoin koitti! Uskalsin kokeilla maastavetoo ekaa kertaa leikkauksen jälkeen! Ihanaa, rakastan sitä liikettä yli kaiken, se on mun aivan ehdoton suokkari! 

Heinäkuun alusta mun sairasloma salilla loppui ja jäsenyys astui taas voimaan, niinpä olin eilen myös Poltteella ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Ihan jännitti mennä, mut kivaahan se oli!

Aloitin reenin liikkuvalla askelkyykyllä, johon uskaltauduin ottamaan pienen kuulan mukaan. Kyykkyjä testailin tanko harteilla, yhden jalan tuettuun kyykkyyn otin pystypunnerruksen kuulalla mukaan. Fiilis vain nousi kun polvi oli nätisti, joten intoa puhkuen lähdin kokeilemaan maastavetoa. Aluksi kokeilin ihan pelkällä tangolla, mutta lopulta huomasin tekeväni 40kg 10xtoistoja ja tuntui ihanalta! Jeee! Olin niin fiiliksissä mavesta, et vatsalihastreeni lopussa meni ihan hymyssä suin sekin.

 Illalla nappasin vielä Dänin kainaloon ja lähdin katsomaan tyttöjen reenejä, peliin valmistavat tälläkertaa. Huomenna saadaan Jyväskylä kotikentälle vastaan. Niinkuin jo aikasemmin sanoin, mitä luultavammin huominen tulee olemaan tän kesän ehkäpä kovin paikka olla siellä kentän laidalla. Kotipeli Jyväskylää vastaan. Kapun "pelin kokoonpanokirjettä" luin jo kyyneleet silmissä, se ehkä kertonee siitä miten kova hinku sinne kentälle nyt olis päästä. No, mut mikä ei tapa, vahvistaa. Niinkö?

 

Kaason tarina R&A häät

Ihanat häät, noi kaks sanaa kertoo kaiken viikonlopusta! Sain olla kaasoilemassa onnen, ilon ja rakkauden täyteisissä häissä viikonloppuna! Riina ja Arttu meni naimisiin! Sitä onnen tunnetta ja hyvää fiilistä on vaikea kuvailla kirjoittamalla, se oli jotain ainutlaatuisen hyvää! Vieläkin hymyilyttää.

Perjantai meni juhlapaikkaa koristellessa yömyöhään, perjantain ja lauantain välinen yö jännittäessä, samoin kuin lauantaiaamu jännittäessä ja touhutessa.
Häiden teemanaväreinä oli keltainen ja hopea/harmaa. Hääpari oli tehnyt kovasti ainakin omaa silmääni miellyttävän "koristeluvalinnan". Paljon huumoria saatiin revittyä kokoillessamme noita katosta roikkuvia pallereoita, jotka olivat ohukaista silkkipaperia ja yhden palluran "kokoon nyppimiseen" sai kulutettua tovin, mutta kauniita olivat jokatapauksessa! 

Juhlapaikka perjantai-iltana

Itse h-hetki koitti lauantaina kolmelta, kun alkoi vihkiminen Alastaron kirkossa. Luulen että mua ja kaasokollega Emmiä jännitti vähintään yhtä paljon kuin hääparia itseäänkin. 

Vihkimisen jälkeen siirryttiin juhlapaikalle Alastaron nuorisolavalle. 

Emmin kanssa suunniteltiin muutama ohjelmanumero häihin, itse "askartelin" bingon, Emmi "kuukausijutun" ja yhdessä vielä "tuttujuttu"-kysymysleikin. Bestmäneille jäi morsiamen ryöstö, jossa kaasot ohjeisti sulhasta. Etukäteen ja vielä juhlissakin ohjelmien "esittäminen" jännitti niin että kädet tärisi, mutta kaikki sujui kuitenkin ongelmitta.

Juhlien fiilikseen vaikutti varmasti huomattavasti se hääparista huokuva hyvä ja rento fiilis, mistään ei hermoiltu, tietysti pientä jännitystä oli ilmassa, mutta kaikki mitä tehtiin tehtiin hyvällä fiiliksellä ilman paniikkia. Stressittömyydestä kertonee paljon esimerkkinä se että vielä edellisenäkään iltana hääpari ei tiennyt miten tekevät sukunimiensä kanssa, päätös taisi tulla vasta kappelissa ennen vihkimistä. Ja hyvä näin, mitä sitä turhaan panikoimaan kun kaikki järjestyy jokatapauksessa ilman mahahaavaakin!

Tunnelman ja fiiliksen lisäksi häissä oli ihanaa myös se että näki lapsuudenystäviä, joita ei muuten hirmuisen usein näe. Vieläpä meille kaikille oli sattumalta osunut eriväriset räikeät mekot, oltin alastaron oma "pride-kulkue", pride-viikon kunniaksi ;)

Kaikenkaikkiaan oli todellakin onnistunut viikonloppu ja rakkaudentäyteiset juhlat, jotka jatkuivat aamu viiteen asti! Pakko on tunnustaa, että on "hitusen" väsyttänyt sen jälkeen, mutta oli se sen arvoista! 
 

Kaasot Emmi ja minä

kaunis morsian

Neljä Alastarolaista (ja yksi melkein;))

Sulhanen morsiamen ryöstön jälkeen runoilemassa

Lahjapöytä

 Onnelliset <3