Jeespoks, kohta vuosi mennyt ilman acl:ää. Jos tällee suurpiirteisesti voi sanoo, niin ihan näpsäkästi on menny. Äkkinäisiä kiertoja ja nykäyksiä on oppinut välttään (oon kuullut että pakko on paras keino ja se näköjään täsmää tähänkin). Polvi ei aiheuta juurikaan ylimääräistä kipua tai särkyä, joskus vähän ilmottaa itestään, mutta en muista että edes särkkäriä olisin joutunu napsimaan.
Polvi toimii hienosti salilla, lenkeillä, metsäretkillä, pyöräillessä, töissä, rappusissa.. Hiihtämistäkin kokeiltu ja siinä ei ongelmaa aiheuttanut polvi vaan pelkuruus, jumalauta ne alamäet :o Se mikä sen kanssa jännittää on liukastelu ja liukkaat kelit, mut ne tämmöstä mummoo pelottaa muutenki, pitänee hommata naskalit.
Musta jotenkin tuntuu että näillä keleilä ei tarvi olla ees polvivammaa ku saa jo kylmäähikee aikaseks pihalla steppailemalla. Jännästi eilen saatiin mein vajaan tunnin lenkkiin kulumaan reilu puoltoista tuntia. Noo, mitään ei sattunu, joten hyvää jumppaahan noi vaan on tasapainoilu jäällä. 