Jopas on menny aikaa viime postauksesta. Hengissä ollaan ja polvikin roikkuu menossa mukana. Nyt pitää sanoa että oon kyllä totaalisesti onnistunut olemaan miettimättä mitä tuolle koivelle tekis, leikkaisko vaiko eikö leikkais. Oon ihan vaan ollut, keskittynyt joukkueenjohtajan hommiin ja työhommiin täysillä. Kuntosalilla käynyt epäsäännöllisesti, samoin kuin lenkillä, eikä polvi ole juurikaan vaivannut. Tokihan sitä on aika hyvin oppinut varomaan ja osaa hienosti vältellä kipua ja ärsytystä aiheuttavia liikkeitä.
Elämä jatluu "go with flow" meiningillä, enkä ainakaan tällähetkellä koe välttämättömäksi polven uutta operaatiota. No okei, rugbykentille on ihan helvetillinen ikävä ja kaipuu. Mutta noin niinkuin muuten ilman leikkausta on pärjännyt oikein hyvin.
