Mä en tiedä mistä tää johtuu, onkohan tää polven uudelleen hajoominen saanut mulle jonkun pakottavan tarpeen todistella näitä "pystynpäs"-juttuja, tai sit se on tää kevät. Tai mikä voi olla pelottavan totta, niin se saattaa olla myös kolmenkympinvillitys! (ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!)
No, jokatapauksessa mulle on alkanut tulla vahva fiilis siitä että haluaisin juosta syksyllä puolimaratonin. Kaikkihan riippuu nyt aika paljon siitä miten polvi kestää hölkyttelyä. Nyt oon tehny neljä hölkkälenkkiä ilman acl:ää. Hitaasti, mutta hitaasti juossut, en todellakaan oo millään tavalla juoksijatyyppiä, joten jo toi 6km lenkki on mulle saavutus. Ja mikä parasta: polvi ei oo kiukutellu yhtään, huikeeta! Voin jopa sanoa että tykkään siitä lenkin jälkeisestä fiiliksestä, kun pääsee lenkkiseuralaiseni kanssa saunaan rentoutumaan. Ja lenkkiseuralaisenihan on, kukas muu kuin koirani Däni.
Reeni salilla on kulkenut ihan mukavasti myös polven osalta. (Nyt oon löytäny oikeat painot tähän ohjelmaan missä tehdään 5x5 sarjoja: Penkki 45kg, Etukyykky 40kg, Mave 80kg, Kyykky 50kg.)
Sain muuten tohtorilta 8 kerran lähetteen fysioterapiaan. Vielä on selvittelyt kesken että kattaako vakuutus sen. Toivottavasti kattaa. Lähete on tarkoitettu juurikin jalkavoimien ylläpitoon. Mielelläni tarkistutan eteenkin etukyykyn oikeellisuuden ammattilaisella, koska se ei vaan jotenkin mulla suju.
Ja vielä maininnan arvoinen asia:
Käytiin tänään muutaman joukkueen tyypin kanssa tekemässä yhdessä hyvää verenluovutuksen merkeissä. Itelle tää oli kymmenes kerta ja siitä sain palkinnoksi veripalvelun pinssin! :D
