Siis hetkinen, onko leikkauksesta jo tosiaan 7 kuukautta?! Kyllä vain, on siitä! Huippua!
Vaikka se onkin huippua että leikkauksesta on kulunut jo niin pitkä tovi, niin ihan kaikki asiat ei oo ollut nyt viimeaikoina ollenkaan huippua. Mikä on omalta osaltaan vaikuttanut fyysiseen ja ennenkaikkea henkiseen jaksamiseen ja tätä kautta jalan kuntouttamiseen. Isoin asia mikä on vaikuttanut on elämänmuutos, eli ero.
Toisena asiana on jalkaan ilmestynyt särky, jota kävin myös lääkärillä näyttämässä. Leikkausarven kohdalle on ilmestynyt myös patti. Jalka alkaa selvästi särkemään aina mm. työpäivien aikana ja reenin jälkeen. Jalasta otettiin röntgen ja siinä kaikki näytti olevan niinkuin pitääkin, leikkaavalta lääkäriltä sain puhelimitse vastauksen ettei hän olisi särkyilystä huolissaan, vaan ilmeisesti ruuvit siellä sulavat ja porausonkaloissa tapahtuu jotakin (en muista mitä). Juttelin asiasta myös fyssarin kanssa ja hän sanoi että voi olla mahdollista että ruuvin kanta sieltä puskee pihalle (HYYYYYYYIIIIIIIIIIIIIIIII), mutta eniveis, ei tarvitse huolestua ellei kipu pahene, tai mene pois. Nyt se on ainakin vähentynyt. Kerroin fysioterapeutille myös elämänmuutoksestani ja hän sanoi myös sen vaikuttavan kehon stressitasoon niin, että kipukin tulee "vitutuksen" mukana herkemmin. Toivotaan että oli kyse vaan siitä.
Itse fysioterapia oli tälläkertaa enemmän keskustelua ja suunnittelua. Nyt tulevet tavoitteet on saada voiman osalta puolierot pois jalkojen kohdalla. Pakaralihasten aktivointia, polviin liittyvää hallintaa reenataan edelleen ja juurikin se voimatreeni on nyt se juttu. Kaksi kertaa viikkoon voimatreeni jaloille, siihen lisäksi sitten juoksuja ja lajitreeniä. Jos pää antaa myöden ja kaikki menee hyvin, niin mahdollisesti seuraavalla fyssarikerralla (tammikuussa) saan luvan alkaa taklailee. Nyt saan tehdä kaikkea hallittua, missä ei ole kontaktia. Eli lähes kaikkea. :) Aikamoista.
Voisin koittaa vähän aktivoitua ja laittaa vaikka seuraavista reeneistä jotain juttua..
